iltanen 1-2021

Klassikkokuumetta On yleissivistävää tuntea klassikoita, mutta minus- ta tuntuu, että on silti aika harvinaista lukea niitä. Helpommin tulee valittua luettavaksi joku mainostettu bestseller tai muuten pinnalla oleva “trendaava” kirja, joka on viihdyttävä ja kevyt, tai joka käsittelee ajankoh- taisia asioita. Kirjailija Mark Twain onkin sanonut: “Klassikko on kirja, jonka jokainen olisi mielellään lukenut, mutta jota kukaan ei mielellään lukisi.” Vaikka sana “klassikkokirja” herätti minussa ala-as- teikäisenä mielikuvan pölyisestä tiiliskivestä, josta mummut ja mammat kahvipöydässä keskustelevat, on mieleni muuttunut. Nykyään haluan itse lukea klassi- koita, sillä ovat saaneet tittelinsä hyvästä syystä. Klas- sikolle ei ole mitään yleispätevää määritelmää, mutta usein klassikko kantaa mukanaan jonkun henkilön tai aikakauden ideoita, maailmankatsomusta, asenteita ja arvoituksia. Klassikko ei ole ohimenevä ja ajankohtai- nen vaan ajaton. Klassikon arvostus säilyy läpi vuosien ja siihen voidaan tehdä viittauksia jokapäiväisessä puheessa ja tekstissä. Tämänhetkisessä elämäntilanteessani, jossa pitäisi periaatteessa koko ajan tehdä jotakin hyödyllistä tai rentoutua 100 %: antaumuksella, en oikein jaksa enää aloittaa kirjaa, josta en voi olla varma, onko se hyvä ja aikani arvoinen. Olen usein lopettanut jonkin kirjan kesken puoleenväliin tai jo ensimmäisiin kappaleisiin, koska kirja ei ole “tempaissut mukaansa” eikä minulta ole löytynyt motivaatiota saati syytä jatkaa sen lukemista. Miksi lukea kirja, josta ei maistu miltään, kun maailma on täynnä maukkaita kirjoja? Juuri tästä syystä aloin valikoida luettavakseni klassikkokirjoja. Klassikot ovat usein hyvin kirjoitettuja, ja niissä tulee jokin viesti kauniisti esiin. Oman kokemukseni perusteella klassikoissa esiintyvät teemat ja kysymykset ovat ajattomia ja filosofisia, mitä rakastan. Myös klassikon silkka status voi joskus saada lukemaan kirjan loppuun, ja ehkä se loppu- jen lopuksi olikin sen arvoista. Oikein tujun klassikon jälkeen olen ollut helpostikin seuraavat kaksi viikkoa niin innoissani kirjasta, että suosittelen sitä “about kaikille”, keitä tunnen, ja otan puhelimeeni muistiin kuvia teoksen parhaista paloista. Mikään elokuva, maalaus tai muukaan teos ei ole herättänyt tunteita ja vaikuttanut elämääni samalla voimalla kuin klassikkokirja. Var- sinkin klassikon jättämät arvoitukset ja kysymykset voivat jäädä pitkäksi ajaksi päähäni ja saan elämääni jotakin joka tuntuu henkilökohtaiselta ja tärkeältä, taas hetkeksi tarkoituksen. Sen tunteen saavuttaminen vaati toki myös enemmän työtä kuin elokuvan katsominen, monta kymmentä tuntia up- poutumista yhteen kirjaan, mutta hyvän klassikkokirjan jälkeen kaikki on sen arvoista. Kun kirjasta aiheutuva intoilu ja elämänilo ajan myötä laimenevat, haluan tuntea saman aina uudelleen ja uudelleen, mikä saa lukemaan seuraavan klassikon. 20 Kuva: Enni Kenetti