Isäni tutustutti minut roolipelaamiseen ollessani vasta noin yhdeksän- vuotias, ja pelasinkin roolipelejä silloin tällöin perheeni kanssa. Yläas- teelle siirtyessäni taas jatkoin roolipelaamista roolipelikerhossa. Kun siis siirryin Kaurialan lukioon ja sain tietää lukiossa toimivasta rooli- pelikerhosta, oli selvä ratkaisu lyöttäytyä mukaan. Ensimmäisinä kertoina iloisena yllätyksenä tuli kerhokertojen pituus ja joustavuus. Toisin kuin edellisissä kokemuksissani roolipelaamisesta, lukiomme roolipelikerhon illassa pelataan jopa neljä tuntia. Tapaamis- ten viikonpäiväkään ei ole kiveen hakattu, vaan se vaihtelee viikoittain, jotta mahdollisimman monella halukkaalla on mahdollisuus päästä mu- kaan. Pelikään ei pysy aina samana, vaan joskus on kauhugenren pelejä ja toisinaan fantasiaa. Pelin vaihtelun lisäksi myös itse tapaamiskerran tyylissä on muutoksia. Isompien juhlapäi- vien ympärillä pidetään nyyttikestejä, jonne jokainen tuo omia herkkujaan ryhmän nautittavaksi ja jolloin pelataan päivän teemaan sopivia seikkailuja. Joskus myös aloitetaan useamman tapaamiskerran pituisia pelikampanjoita, ja muu- taman kerran on myös jaettu porukka kahtia kilpailemaan vastakkain samassa pelissä. Nyt puoli vuotta roolipeliker- hossa oltuani olen erittäin tyytyväinen, että lähdin mukaan. Ilmapiiri on erittäin mukavahenkinen, ja kaikki innos- tuneet otetaan mukaan. Vasta-alkajia opetetaan mieluusti roolipelaamaan ja kenties myös pelinjohtamiseen, jos on kiin- nostusta. Joka kokoontumiskerralla kuulee naurua, ja ko- timatkalla odotan jo innolla seuraavaa kertaa. Kirjoittaja: Emil Virtanen Kuvat: Johannes Kellomäki Taitto: Pihla Leppänen N o p p i a j a t a r i n o i t a
RkJQdWJsaXNoZXIy MzQ2NzUw