Kolmas jakso ja hiihtoloma ovat jo takanapäin. Lukiolaisparka voi hetken hengähdystä kaivatessaan seuraavan loman odottelun sijaan palata hetkeksi edellistä edeltäneen illan muistoihin. Sen joulukuisesta loskasta ja pimeydestä nautti harva, mutta Kaurialan lukion yökonsertti oli niin tunnelmallinen, että siitä voi vieläkin saada lohtua yhä jatkuviin koulupäiviin tai kirjoituksiin lukemiseen. Puurojuhlan meluisan riemun jälkeen lähdin kävelemään kohti keskustan korkeimmalla kohdalla kohoavaa kirkkoa. Oli kaupungin vuoro tuottaa ääntä jatkuvana loskan roiskumisena ja autojen murinana. Ihmiset vaelsivat hiljaa. Kirkon sisällä oli hämärää. Valkoisen katon alle tummiin toppatakkeihin sonnustautuneiden ihmisten jatkuva puheensorinan virta täytti suuren tilan. Tyhjän paikan löytäminen ei ollut helppoa. Paluu yökonserttiin Laulun Maa on niin kaunis alkaessa tuli rauhallista. Runot ja musiikki tuntuivat soljuvan. Kirkon valkoinen väri ja punaiset valot saivat ainakin rentoutumaan, jos eivät peräti nuokkumaan unisena. Oli helpottavaa istua ja kuunnella ilman mitään odotuksia tai tunnetta, että pitäisi tehdä jotain tärkeämpää jossain muualla, kiirehtiä pois. Yökonsertti kesti kenties kauan, mutta purkautuessamme illan sävyttämäänkaupunkiinedessä olimonta päivää ilman Kaurialan lukiota ja lukuisia tunteja sikeää unta. Teksti: Alli Kenttämies Taitto: Venla Turunen
RkJQdWJsaXNoZXIy MzQ2NzUw