Lunta leijaili taivaalta ylleni. Pie- nenpienet hiutaleet kilpailivat nopeudesta ja siitä, kuka säilyisi kauniissa muodossaan pisimpään. Aurinko paistoi suorastaan lämpimästi, mikä ei ollut niinkään yleis- tä keskitalvella. Ehkä luontokin oli kaiken kaaoksen keskellä itsekin epävarma. Tänä talvena oli satanut myös vet- tä runsaasti. Sade oli sotkenut aina hetkellisesti saavutetun tasaisen pakkasen, mikä ainakin minusta oli tympivää. Toisaalta kovat pak- kasetkaan eivät olleet monen makuun. Talvi ei ole suosikki vuodenaika- ni, mutta pidän siitä, sen huonoistakin puolista huolimatta. Talven kylmyys on hyvä syy juoda teetä ja käpertyä vilttiin, jo ennen iltaa. Ja kuinka voisimmekaan ottaa ilon irti yhtä lailla kesästä, jos emme jäätyisi aina osan vuodesta? Illat ovat valoisaan päin, ja se piristää mieltä. Talvilomakin on aivan kohta! Nyt kannattaa vie- lä ottaa ilo irti lumesta – tai sen rippeistä. Talvinovelli Teksti: Veera Laine Kuvitus ja taitto: Milja Saarikko
RkJQdWJsaXNoZXIy MzQ2NzUw