iltanen 2_2021

Pelin vääjäämätön kehitys kohti loppua aiheuttaa stressiä mutta poh- jimmiltaan Terraforming Mars on hyväntuulinen peli, jossa ei kiusata liikaa muita Monopolin tavoin, ja strateginen anti on paljon kiinnos- tavampaa kuin vaikkapa Catanissa. Kirsikkana kakun päällä peli on graafisesti antoisa ja sen kertoma tarina mielenkiintoinen. + Voi pelata myös yksin - Säilytyslaatikon sisus on huono The Resistance: Avalon Siinä missä Terraforming Mars on strategista ajattelua vaativa peli, Avalon vaatii pelaajaltaan täysin erilaisia ominaisuuksia. 5–10 hen- gen pelissä pelaajat jaetaan hyvän kuningas Arthurin ja pahan Mord- redin liittolaisiin. Hyvikset yrittävät tehdä onnistuneita retkiä tietä- mättä pahiksia, jotka yrittävät huijaamalla ja manipuloimalla voittaa luottamuksen puolelleen ja päästä retkille sabotoimaan ne. Pelin koukuttavuus syntyy toisten pelaajien puheiden ja ilmeiden taukoamattomasta arvi- oinnista ja oman sanoman uskottavuuden ra- kentamisesta. Luotettavien liittolaisten kanssa rakennetut keksityt tai todet teoriat, onnistumi- set ja epäonnistumiset antavat aihetta myös pol- veileviin jatkokeskusteluihin pelin jälkeen. Kuka on vakuuttavin? Kuka pettää luottamuk- sen paljastumalla vasta lopussa pahaksi? Onko hyvä juttu, jos ei huomaa, kun sisarus, ystävä tai äiti valehtelee päin naamaa? + Joka peli on uniikki vaihtuvien roolien takia - Tarvitaan vähintään 5 pelaajaa, ja vasta noin seitsemällä peli on todella hyvä Teksti ja kuva: Alli Kenttämies, taitto ja piirroskuva: Pihla Leppänen