iltanen 2_2021

Tekstin taitto ja piirroskuva: Milja Saarikko Jäniksen vuosi - pakomatka arjesta Yleisesti näytelmän muiden henkilöiden puvut ovat tilanteisiin sopivia, mutta eivät mitenkään erityisiä tai silmiinpistäviä. Ainoa asu, joka meitä katsojina hämmensi, oli tummasävyinen korpin asu. Äänenvoimakkuus näytelmän aikana on juuri sopivan voimakas, sillä vaikka esiin- tyjät puhuvat välillä suhteellisen hiljaisesti, yleisö kuuli kaiken puheen hyvin. Jois- sain kohdissa tämä kovalle miksattu ääni ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla, kuten mielisairaalakohtauksessa, jossa sairaalanhoitaja alkaa ulvomaan ja ulvomi- sen ääni repii yleisön korvarumpuja. Näytelmässä kaiuttimista suurin osa on sijoitettu näyttämön oikeaan laitaan ja olisi toivottavaa, että ääni kuuluisi enemmän stereona eli myös vasemmalta ja ehkä lisä- nä jopa takaa. Kaiuttimet olivat kuitenkin laadukkaat ja ääni oli selkeää. Musiikkia soitettaessa basso ei ole yliampuva ja instrumentit erottuvat joukosta. Äänimaail- ma pidetään näytelmässä kautta linjan tyylikkäänä ja puhtaana. Taustaäänet ko- rostavat joidenkin kohtausten tunnelmaa ja musiikki pitää katsojien mielenkiinnon yllä. Valaistusmaailma näytöksessä on todella yksinkertaista motivoitua valoa. Näytök- sessä valaistus koostu kokonaisuutena pelkästään suurista valokeiloista, jotka ovat korkealla katonrajassa valaisemassa näyttämön keskikohdan kirkkaasti. Valaistuk- sen väri on keltainen, jottei valo olisi liian kirkas katsojille, mutta kuitenkin riit- tävät kirkas, jotta näyttelijöiden ilmeet ja eleet tulisivat hyvin esille. Yleisössä ei myöskään valoja, jotta valojen kohdistus osuisi täydellisesti näyttämölle. Eri tilanteissa valaistus kuitenkin vaihtuu normaalista valaistuksesta. Yhdessä koh- taa näytöksen aikana on kertojia, jotka kertovat Vatasen elämästä. He ovat vuo- rotellen valokeilassa saadessaan puheenvuoron. Valot sammuvat myös kokonaan pois, kun näytöksen aikana tapahtuiuvähän pelottavampi kohtaus, jossa Vatasen ja Jäniksen majaan pääsi tunkeilija. Myös esimerkiksi karaokekohtauksessa valaistus muuttuu värikkään pinkiksi ja valot liikkvat ja luovat räjäyttävän tunnelman. Näytelmässä on mukana muutamia kiinteitä lavasteita, kuten sohva, toteemipaalut ja portaikko. Ensimmäisellä puoliskolla sohvan vieressä on minibaari, joka vaihtuu kamiinaan väliajan jälkeen juonen edetessä. Joka kohtauksessa on mukana myös pienempiä vaihtuvia lavasteita. Lavasteita käytetään uudelleen näytelmän eri kohdissa sulavasti, joten lavasteiden määrä jää kokonaisuudessaan vähäiseksi. Jäniksen vuosi -näytelmää olivat katsomassa ja tekstin yhteiskirjoittivat puhevies- tinnän Äi07.1-kurssin opiskelijat Arto Paasilinnan romaani Jäniksen vuosi julkaistiin vuonna 1975. Romaanissa käy- tetään paljon huumoria ja satiiria, joka tässä yhteydessä tarkoittaa ihmisten pa- heiden tai yhteiskunnan epäkohtien kritisointia. Kirjasta on tehty sovituksia myös elokuvamaailmaan. Vuonna 1977 julkaistiin Risto Jarvan ohjaama elokuva, joka kantaa samaa nimeä kuin kirja. Romaanin tapahtumat on myös viety Kanadaan, kun ranskalainen ohjaaja Marc Rivière teki käsikirjoituksen perustuen Paasilinnan romaaniin. Hämeenlinnan teatterin Jäniksen vuosi -näytelmä on tarina miehestä, joka haluaa karata työn ja ihmissuhteiden oravanpyörästä ja jättää taakseen järjestäytyneen yhteiskunnan. Päähenkilö Kaarlo Vatanen, jota kaikki aina vaimosta pomoon kut- suvat vain Vataseksi, törmää jänikseen ollessaan palaamassa autolla työmatkalta kotiin Helsinkiin. Vatanen juoksee metsään haavoittuneen jäniksenpoikasen perään ja huomaa pian, ettei enää haluakaan palata takaisin autolleen tai ylipäätään ih- misten seuraan. Ei ainakaan kotiin Helsinkiin. Tästä alkavat Vatasen ja jäniksen seikkailut ympäri Suomea. Taakse jäävät niin Vatasen työkaverit ja pomo kuin vai- mo ja koti. Vatanen lähtee metsään etsimään yksinkertaisempaa olemassaoloa ja kosketusta kadonneeseen itseensä. Myös puvustuksella luodaan näytelmässä kontrastia Vatasen pakeneman maailman ja hänen itsensä etsimisen välillä. Vatasella on näytelmän alussa puku päällä, ja kolarin sattuessa puku repeytyy useasta kohtaa. Puvun repeytyminen symboloi sa- malla hänen elämänsä repeytymistä: tästä alkaa pakomatka kohti omaa itseä ja hänen itsensä näköistä elämää. Näytelmän edetessä, kun Vatanen menee jä- niksen kanssa Lappiin, hänellä on päällään villapaita ja retkeilyhenkiset reisitaskuhousut. Ne kuvastavat luonnonläheisyyttä, jota Vata- nen erämökillä kokee. Kun hän palaa takaisin kaupunkiin, hänellä on päällään huolitellut harmaa poolopaita ja ruudulliset houstut ja takki. Kertojajäniksillä on näytelmässä päällä pitkiä neuleita ja korvat, mutta yhdellä jäniksellä on päällään puku, koska se näytteli myös alussa toimitusjohtajaa. Näytelmän pääjäniksellä on jänismäisempi asustus. Sillä on korvien lisäksi selkeä turkki ja Lapissa oltaessa talviturkki.