iltanen 2_2021

Vesiputouksen virratessa taustalla ihailin lavastuksen ja puvustuksen vuoropuhelua: tanssijoiden tyllihameet olivat samanlaisia kuin näyttämön reunojen suuret kukat ja tanssijoiden saapuessa näyttämölle he vaikuttivat pulpahtelevan esiin kyseisistä kukista. Prinsessa Ruususen rooliin kuului lukuisia nopeita pyörähdyksiä. Mietin pientä itseä- ni pää pyörryksissä peilisalissa. 360 asteen pyörähdyksessä myötäpäivään katsotaan eteenpäin ensimmäisen puolen kierroksen ajan vasemman olan yli ja käännetään oikokulman kohdalla pää salaman nopeasti toiseen suuntaan katsomaan jälkimmäi- sen puolen kierroksen ajan eteenpäin oikean olan yli - ja se ei ole helppoa se(kään). Lukemattomien harjoitustuntien myötä näillä huipputanssijoilla on huima tietoisuus kehostaan ja sen liikkeistä - siis geometriasta. Koska en osaa sanoittaa heidän äärim- mäisen haastavia liikkeitään, otan esimerkiksi geometrian tiedostamisesta alkeisba- letinkin keskeisimmän asian eli polvien ojentamisen: aloitteleva balettitanssija (tai ainakin minä) huomaa usein, että luullessaan ojentaneensa polvensa täysin polvet ovatkin kuvasta tai peilistä kat- soen vielä pienessä kulmassa. Tulkintani onkin, että baletti- tanssijan täytyy ensin nähdä oi- kea geometrinen asento ja sit- ten oppia, miltä se tuntuu – ei toisinpäin. Olisi mielenkiintois- ta saada vahvistus tai kumous teorialleni joltakin, jonka tans- siharrastus on jatkunut pidem- mälle kuin omani. Tanssijoiden liikkeiden haasta- vuus ja se, kuinka keveiltä he saivat ne näyttämään, on aina yhtä lumoavaa. Arabesque-liik- keen kolmenlaiset kulmat, 45, 90 tai 180 astetta, olivat kuin piirtokolmiolla mitattuja. 180 asteen arabesquet, joita erityi- sesti Prinsessa Ruususen ko- reografioihin kuuluu, ovat mie - lestäni yksiä baletin upeimpia liikkeitä. Kuva: Oopperan Baletti, kuvaaja Mirka Kleemola Tanssijoiden kyky ilmaista kehonkielellä tunteita sekä esimerkiksi jäljitellä eri eläi- miä puhdasta balettia tanssien jäi vahvasti mieleeni. Esityksessä nähtävät hirvet ja kissat nostavat hymyn huulille. Tiimityöskentely näkyi, kun tanssijat asettuivat aina oikeaan kohtaan lavaa suhtees- sa muihin tanssijoihin. Esityksessä he muodostivatkin yhdessä toinen toistaan hie- nompia geometrisia kuvioita ja vaihtoivat paikkojaan muodostelmasta toiseen. En voinut olla ajattelematta, että he liikkuivat yhtä täsmällisesti kuin pisteet ja suorat nSpiren kuvaajat-ohjelmalla tehdyissä animaatioissa... Lipsahdan vielä lopuksi fysiikan kurssien puolelle: kärkitossut antoivat hyvän syyn palautella mieleen voimakuvioita. Varpaankärkiin kohdistuva paino? Painopisteen asemointi? “Aika moista”, tuumasin, kun Ruusunen vain seisoi yhden jalan varpail- laan, vaikka aikaa kului reilusti. Lapsitanssijat olivat niin ikään ihana osa esitystä ja piste i:n päälle ajatukselle, joka esityksestä jäi vahvasti mieleen: harjoitus todella tekee mestarin! Teksti: Peppi Moilanen, taitto: Pihla Leppänen, kuvat: Oopperan Baletti, kuvaaja Mirka Kleemola