Teksti: Veera Laine Taitto ja kuvitus: Milja Saarikko ollut haastava. Uusi koulu ja samoin lähes kaikki ihmiset uusia. Järkyttävä väsymys, joka oli piinannut alkoi kuitenki onneksi olla selätetty. Repäisit juuri silloin kädestäni ja hätkähdin. Rekka kaasutti ohitsemme, ja sinä raukka säpsähdit. “Ehkä tuo ajatusten katkaisu oli ihan hyvä”, mietin ja jatkoimme matkaa. Loppusuora oli edessämme, viimei- nen pyrähdys. Ei ollut tapaistamme tyytyä loppukevennykseen, ei, sen sijaan pistimme viimeiset voimat li- koon ja kiristimme vain tahtia. Tuuli tarttui hiuksiini ja sinun harjaasi pitäen ne takanamme, kuin vauhtiraitoina. Minä nauroin ääneen ja sinäkin näytit tyytyväiseltä kun lykkäsin eteesi iltarehusi. Rapsutin sinua vielä, ennen kuin vein sinut talliin. Avatessani kodin ulko-oven aurinko oli juuri laskenut ja pimeys tarttui takkiini, mutta pinkaisin si- sälle lämpöön.
RkJQdWJsaXNoZXIy MzQ2NzUw