Elokuva-arvostelu: Bodies Bodies Bodies – juhlat, joista et pääse pois halutessasikaan Suuri kartano keskellä ei mitään, joukko rikkaita nuoria, kasa huumeita ja hurrikaani. Mikä voisi men- nä vikaan? Halina Reijnin elokuvan “Bodies Bodies Bodies” (2022) vastaus kysymykseen on: “Kaikki”. Kuusi viikkoa tyttöystävänsä, Sophien (Amandla Stenberg), kanssa seurustellut Bee (Maria Bakalova) lupautuu lähteä viettämään juhlia Sophien ystävän luokse suureen taloon keskelle ei mitään. Hermostuneena uusien ihmisten tapaamisesta Bee on tietämättömä- nä siitä, kuinka tuleva ilta tulee eskaloitumaan. Talolla odottavat Sophien ystävät eivät paranna tilannetta lainkaan. Kukaan heistä ei ole edes tietä- nyt Sophien tulosta, saati sitten tämän tuovan tyttöystävänsä mukanaan. Asia kuitenkin jätetään sikseen, sillä taloa lähestyy hurrikaani, jonka jaloista ku- kaan ei voi lähteä. Been ja Sophien lisäksi juhlien jäseniä ovat David (Pete Davidson), jonka vanhemmat omistavat talon, hänen tyttöystävänsä, Emma (Chase Sui Wonders), Sophieta kohtaan kolkko Jordan (Myha’la Herrold), eksentrinen Alice (Rachel Sennott) ja tämän paljon muita juhlijoita vanhempi poikaystävä, Greg (Lee Pace). Alkoholi ja huumeet virtaavat, ja kaikkien huo- not puolet pääsevät esiin, kun nuoret päättävät pelata murhamysteeripeliä nimeltä bodies bodies bodies. Kun hurrikaani katkaisee sähköt ja yksi juhli- joista löytyy oikeasti kuolleena pihalta, paniikki valtaa talon, ja nuoret joutuvat selvittämään, onko yksi heistä sittenkin oikeasti murhaaja, vai onko talossa heidän lisäkseen ylimääräinen henkilö. “Bodies Bodies Bodies” on musta ko- media, jossa “Veitset esiin” (2019) -tyylinen suljetun paikan mysteeri kohtaa “Screamin” (1996) teini-slasher-teeman. Yhtä aikaa se on myös satiirinen kuvaus rikkaista nuorista, sekä tekoprogressiivisen kielen taakse piiloutumisesta. Niin elokuvan dialogi kuin näyttelijöiden roolisuoritukset tekevät siitä kiistelemättä yhden vuoden hauskimmista elokuvista. Erityi- sesti roolissaan loistaa Rachel Sennott, jonka jokainen vuorosana on edellis- tä parempi. Vaikka elokuva luetellaan kauhuksi, se nojaa enemmän trilleriin päin, eikä sitä siis kannata katsoa, jos odottaa pelkästään mieletöntä väkival- taa ja säikäytetyksi tulemista. Elokuvan viehätys on sen hahmojen välisten suh- teiden ja salaisuuksien paljastuminen sekä hahmojen uskomaton typeryys. Jo ilman murhienkin tapahtumista elokuvan juhlat olisivat yhtä painajaista. Arvosteluni numeroina: 5/5 Teksti: Irene Yli-Hemminki Taitto: Venla Turunen
RkJQdWJsaXNoZXIy MzQ2NzUw