kiintoa klassiseen kirjallisuuteen ja taiteeseen tai edes pidä akateemista alaa mieluisana, mutta pitää tummanpuhuvista vaatteista ja kuvista, joissa Oscar Wilden kirja lepää pöydällä kynttilänvalossa. Joku, joka sanoo estetiikkansa olevan “cottagecore”, tykkää katsella kuvia vehreistä kukkaniityistä ja kevyistä kesämekoista sen sijaan, että haluaisi oikeasti viettää aikaa luonnon helmassa. Kyseessä ei siis ole enää niinkään osa ihmisen identiteettiä, vaan se, miltä tämä haluaa vaikuttaa muiden silmissä. räisyyden tulee yhtä aikaa mahtua johonkin sille varatuista pienenpie- nistä muoteista. Tiettyyn lokeroon kuuluvat myös tietyt mielenkiinnon kohteet, joista kaikkien itsensä mukaan lukevien tulee nauttia. Loppu- jen lopuksi, miten joku voi kuvailla itseään “Sylvia Plath Sofia Coppola Virgin Suicides Ottessa Moshfegh My Year of Rest and Relaxation” -tytöksi, jos ei ole lukenut siihen sisältyviä kirjoja tai katsonut kyseisiä elokuvia? Tämän myötä itsensä löytäminen muuttuu itsensä muokkaa- miseksi, jonka kautta voi sovittaa itsensä johonkin muottiin ja täten määritellä itsensä muille, tai ainakin osalle, ymmärrettävällä tavalla. Onko tällaisten mikroestetiikkojen kehittämisessä sitten jotain pahaa? Kärsiikö kukaan muu, paitsi ne, joiAlakulttuureihin on aina kuulunut niiden oma estetiikka, jonka tarkoituksena on ollut yhdistää ihmi- siä. Nykyään sen tarkoituksena on kuitenkin erottaa. Nykymaailman individualistisessa yhteiskunnassa joillakin on suuri tarve osoit- taa olevansa jotain täysin uutta ja omaperäistä, mutta tämän omape-
RkJQdWJsaXNoZXIy MzQ2NzUw