Jännitystä syysiltoihin Syksyinen sadeilta, pisarat hakkaa- vat vasten ikkunaa. Lämmin viltti, kuppi kuumaa teetä ja katulam- pun lämmin hohde ikkunan takaa. Täydellinen hetki uppoutua kirjaan, mutta mitä oikein lukisi seuraavaksi? Wikipedian mukaan suomalainen fantasiakirjailija Ilkka Auer tunnetaan romaanisarjastaan Lumen ja jään maa (Otava). Itselleni Auer ei kuitenkaan ole tuttu tuon kirjasarjan ansiosta, ja oikeastaan on myönnettävä, etten ollut kuullut koko sarjas- ta mitään ennen Auerista kertovan Wikipedia-artikkelin lukemista. Ensimmäinen Ilkka Auerin kirja, jonka luin, oli Anastasia (Haamu, 2017). Olin aiemmin lukenut mui- ta Haamu-kustantamon kirjoja, joten sen ja takakannen perusteella kirja tuli lainattua. Ihastuin ja luin kirjan hetkessä. Kirja veti mukaan- sa heti alusta asti ja tarjosi jännitystä vielä viimeisilläkin sivuilla. Olenkin lukenut kirjan useampaan kertaan ja edelleen jokin kirjan juo- nessa ja henkilöhahmoissa puhuttelee minua. Kirjan tunnelma on mystinen ja täysin omanlaisensa. Seuraavaksi luin Auerin Domo- wik-sarjan ensimmäisen osan, Domowikin (Haamu, 2018). Anastasian luettua tämä kirja oli tyystin erilainen, mutta silti siinä oli samankaltainen mystinen tunnelma ja jännitystäkin riitti. Sarjan toinen osa, Noidankiro (Haamu, 2020) jatkoi hyvin sarjaa. Sarjasta erityisen mielenkiintoisen teki sen yhtymäkohdat Raaseporin linnaan sekä kauhujen sirkus Alis- maassa, toisessa ulottuvuudessa. Domowikin jälkeen ilmestyi Kym- naasi-sarjan ensimmäinen osa, Kymnaasi. Agnes af Forsellesin Kymnaasi orvoille ja hyljeksityille tytöille (Haamu 2019). Kir- ja muistuttaa osin Ransom Riggsin kirjaa Neiti Peregrinen koti eris- kummallisille lapsille (Schildts & Söderströms, 2012), sillä Kymnaa- si on muulta maailmalta suljettu si-
RkJQdWJsaXNoZXIy MzQ2NzUw