kin osa mansikanpoimijan to- dellisesta arjesta avautuisi toi- mittajalle – ja lopulta toivon mukaan myös lukijalle –, kun sadepäivät ja kompastumiset olisi todistettu omin silmin. Sama pätee myös henkilöhaastatteluihin. ”Ihminen pystyy feikkaamaan 45 minuutin haastattelun, mutta kokonaista päivää feik- kaaminen ei onnistu, vaan tulee väistämättä esille jotain: haastateltava vaikka ajaa autoa, ja käy ilmi, että hän pel- kää kaikkea tai on kauhea kaahaaja.” Todellisuudessa on pysyttävä Toimittajan omaa havain- nointia käytetään siis featurejournalismissa huomattavasti enemmän hyödyksi: jutussa saatetaan esimerkiksi kuva- ta haastateltavan ilmeitä tai muuta elekieltä. Kaseva ei kuitenkaan näe ongelmallisena haastattelutilanteen ja muun kommunikaation sekoittumista. ”On kuitenkin oltava tosi tarkka siinä, ettei vaikkapa ylitulkitse haastateltavan eleitä. Se on mielestäni ainoa raja.” Journalismin perussääntöjen mukaisesti sisällöstä päättää toimittaja eikä haastatelta- va. Jutusta voidaan kuitenkin korjata haastateltavan pyynnöstä esimerkiksi väärin muistettuja faktoja, mut- ta silotteluun ei sorruta. Eräs pop-tähti esimerkiksi pyysi poistamaan kuvista poskessa olleen finnin, mutta siihen ei ryhdytty. ”Journalistinen juttu ei ole mikään Instagram-tili tai mallikansio”, muistuttaa Kaseva. Hyvällä kerronnalla koukutetaan lukija Featurejutuista halutaan tehdä vetäviä – sellaisia, että houkuttelevan otsikon tai ingres- sin jälkeen lukija on edelleen kiinnostunut lukemaan toisi- naan hyvin pitkänkin artikkelin. Tavoitteena on myös saa- da ihmiset lukemaan juttuja aiheista, jotka ensituntumalta eivät välttämättä erityisesti kiinnosta. Oleelliseksi nou- seekin siis kertomisen tapa: featurejutuista voi löytää juo- nen aineksia, takaumia, kohtauksia, dialogia tai vaikkapa cliffhangereita.
RkJQdWJsaXNoZXIy MzQ2NzUw