PAROLAN LUKIO 11 Meitä arvostetaan maailmalla lukuisista asioista: niin teknologisista saavutuksista kuin laajasta hyvinvoinnistamme. Saamme olla ylpeitä siitä, mitä Suomi on. Yllättävän monen oli kuitenkin vaikea sanoa itsenäisyyden suoranaista merkitystä. Erityisesti mieleeni tarttui vastaus: ”Itsenäisyys on itsenäisyyttä.” – Ihan hieno vastaus toki, kieltämättä tulee hieman mieleen mäkihyppylegendan lentävä lause ”elämä on laiffii”. Mutta mitä tämä sitten kertoo suhtautumisestamme itsenäisyyteen – jos meidän on vaikeaa edes hahmottaa, mitä kaikkea se on meille antanut? Mielestäni tämä kertoo pohjimmiltaan siitä, kuinka pitkälle olemme kehittyneet kansakuntana. Kukaan ei esimerkiksi huomannut vastata sananvapautta itsenäisyyden hyväksi puoleksi. Siitä ja monesta muustakin itsenäisyyden saavutuksesta on tullut meille itsestäänselvyys. Meille ei tule enää mieleenkään kyseenalaistaa, millaista elämä voisi olla ilman itsenäisyyden tuomaa vakaata pohjaa. Niin suuria muutoksia itsenäisyys on saanut aikaan. On upeaa, että asiamme ovat niin hyvin, että meillä on mahdollisuus pitää tällaisia seikkoja itsestäänselvyyksinä. Emme saa kuitenkaan unohtaa sitä työtä, mikä on tehty tämän etuoikeuden eteen. Vaikka totummekin valtiomme mainioihin oloihin, tulee meidän pitää mielessä niiden eteen kärsityt pitkät ja tuskalliset vuodet: kylmyys, kurjuus ja pelko. Sen keskellä urheat suomalaiset kaikesta huolimatta pitivät yhtä. Siitä meidän tulee olla kiitollisia. Ilman urotekoja ja sisua emme olisi tässä. Suomalaisten menestyksessä on aina ollut olennaista myös toisesta välittäminen. Asiaa on kuvannut Zacharias Topelius Maamme-kirjassaan jo vuonna 1875: ”Kaikki, jotka seuraavat tämän maan lakia ja tekevät työtä sen hyväksi, – ovat yksi kansa. Heidät yhdistää heidän rakkautensa, kuuliaisuutensa ja yhteinen hyvänsä. Jos merimiehiä, jotka ovat sukuisin eri kansoista, purjehtii samassa laivassa aavalla merellä, niin täytyyhän heidän sovinnossa tehdä työtä päästäkseen satamaan; muutoin häviäisi laiva ja he kaikki.” Suomen kukoistus on siis paljolti sen ansiota, että suomalaiset ovat pitäneet yhtä ja huolehtineet toinen toisestaan – se on uroteko jo itsessään. Urotyöt eivät kuitenkaan jää pelkästään menneisyyteen. Siinä missä itsenäisyys merkitsee vapautta ja mahdollisuuksia, merkitsee se myös vastuuta. Koska menneet sukupolvet ovat uhranneet paljon itsenäisyyden eteen, tulee myös meidän olla valmiita tekemään töitä sen säilymiseksi. Paras tapa kunnioittaa edeltävien sukupolvien arvokasta työtä onkin jatkaa sitä: kehittäkäämme siis Suomea ja pitäkäämme toinen toisestamme huolta huomispäivänäkin!
RkJQdWJsaXNoZXIy MzQ2NzUw