LUKUVUODEN VARRELTA 2023–2024 6 Muutamia Tarjan, Tiinan ja Eskon muistikuvia vuosien varrelta Tarja Muttonen, äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Tiina Peltola, englannin kielen lehtori Esko Perikangas, historian ja yhteiskuntaopin lehtori MIKÄ TOI PAROLAAN? Tarja: Aloitin Parolan lukiossa 1.8.1989 aluksi Liisa Kylmäsen sijaisena ja sittemmin vakituisessa virassa. Olin Tampereen yliopistosta vastavalmistunut filosofian maisteri ja tehnyt lyhyitä sijaisuuksia Tampereen seudulla. Kuljin pari vuotta Kangasalta ennen kuin muutimme Hämeenlinnaan. Taisin olla opettajakunnan nuorin. Tiina: Minä tulin vuonna 1996 ensin yläkoulun puolelle tuntiopettajaksi. Seuraavana vuonna sain vakituisen viran. Opetin silloin myös ruotsia englannin lisäksi. Vuonna 2000 aloitin lukiossa, kun Heikkilän Marita lähti pois. Sitä ennen olin tehnyt sijaisuuksia Hämeenlinnassa ja ollut pari vuotta ammatillisella puolella. Esko: Aloitin 1.8.1991 yläkoulun ja lukion historian ja yhteiskuntaopin opettajana. Tulin tänne Turusta, jossa opetin kaksi vuotta Turun normaalikoulussa niin oppilaita kuin tulevia historian opettajia. Sitä ennen olin ammattikoulussa yhteiskunnallisten aineiden opettajana. TUHKAPILVEN ALLA ROOMASTA VUONNA 2010 Tiina: Monta mukavaa ulkomaanreissua on tullut opiskelijoiden ja kollegoiden kanssa tehtyä, mutta mieleenpainuvin on varmasti ollut tuhkapilvireissu. Itselle on päällimmäisenä jäänyt mieleen se epäusko, kun istuttiin jo koneessa ja tajuttiin, ettei se lähdekään ilmaan eikä päästä kotimatkalle. Kaikki järjestyi lopulta hyvin, kun oli matkatoimiston järjestämä reissu ja matkatoimisto järjesti majapaikan ja parin päivän päästä bussikyydin Suomeen. Siinä sitä sitten istuttiin muutama päivä bussissa läpi Euroopan. Olihan se vähän puuduttavaa, mutta nähtiin hienoja maisemia. Tarja: Matkalta muistan paitsi hienot Rooman nähtävyydet myös opiskelijoiden epätietoisuuden ja pitkän öisen matkan lentokentältä Rooman liepeille hotelliin Navonan kylään, kun paluulento peruuntui. Mutta muistan myös seuraavan aurinkoisen ja keväisen aamun, ja asiat alkoivat järjestyä. Opiskelijatkin tutustuivat kylään ja osa pelasi paikallisten lasten kanssa jalkapalloa ja tarjosi heille pelin jälkeen jäätelöä. Paluumatka tehtiin kahden napolilaisen bussikuskin kyydissä. Puolalaisen hotellin vastaanotto Lomzassa oli lämmin; meille oli varattu lämmin ruoka, vaikka oli aika myöhä. Tuntui, että oikeasti autettiin lentokiellon takia pulaan joutuneita. Esko: Kaikki näytti aluksi olevan hyvin, kun meidät otettiin koneeseen sisälle. Sitten alkoikin odotus. Lopulta tuli tieto, että lento on peruttu, mutta koska koneeseen oli varattu illallinen, söimme sen ennen kuin lähdimme takaisin lentoasemalle. Onneksi oppaamme oli varautunut tilanteeseen, oli meitä vastassa ja varannut meille jo uuden hotellinkin. Sitten tultiin tosiaan kolmessa päivässä bussilla läpi Euroopan Tallinnan satamaan ja sieltä laivalla Suomeen.
RkJQdWJsaXNoZXIy MzQ2NzUw