LUKUVUODEN VARRELTA 2025–2026 12 Kansallisen veteraanipäivän puhe Elsa Englund 24B Arvoisa juhlaväki, hyvät lukiolaiset ja muut hattulalaiset. Aivan ensimmäiseksi haluan sanoa, että seppeleenlasku oli meille nuorille suuri kunniatehtävä. Se ei ollut vain perinne – vaan hetki, jossa saimme pysähtyä ja osoittaa kunnioitusta niille, joiden ansiosta saamme elää tässä maassa vapaana. Vietämme tänään kansallista veteraanipäivää. Päivää, jolloin muistamme sotiemme veteraaneja – mutta ennen kaikkea osoitamme heille kiitollisuutta. Lapin sota päättyi 27. huhtikuuta 1945 eli tänään 81 vuotta sitten. Sodan kokeneiden sukupolvi on vähitellen siirtymässä historiaan. Juuri siksi heidän merkityksensä korostuu entisestään. Vastuu muistamisesta on nyt meillä. Me emme ole kokeneet sotaa. Mutta me elämme maailmassa, jossa rauha ei ole itsestäänselvyys. Euroopassa käydään sotaa, ja uutiset kertovat epävarmuudesta ja levottomuudesta. Ne muistuttavat meitä siitä, kuinka arvokasta rauha on – ja kuinka helposti se voidaan menettää. Veteraanit eivät puolustaneet vain maata, vaan he puolustivat oikeutta elää vapaassa yhteiskunnassa. He puolustivat meidän tulevaisuuttamme. Heidän ansiostaan me saamme tänään käydä koulua, sanoa mielipiteemme ja rakentaa omaa elämäämme. Se ei ollut silloin itsestäänselvyys – eikä se ole sitä vieläkään. Veteraanit näyttivät, mitä tarkoittaa todellinen vastuun kantaminen. Heidän esimerkkinsä muistuttaa meitä siitä, että vaikeinakin aikoina tärkeintä on pysyä yhdessä, tukea toisiamme ja puolustaa sitä, mikä on arvokasta. Veteraanien perintö ei ole vain historiaa. Se on velvoite arvostaa rauhaa, pitää huolta toisistamme ja muistaa,
RkJQdWJsaXNoZXIy MzQ2NzUw