ke1tek

35 Ioniyhdisteessä eli suolassa erimerkkiset ionit tarttuvat toisiinsa vahvasti. Kun ioniyhdiste sulaa, ionit irtoavat toisistaan. Ioniyhdisteen sulattaminen vaatii korkean lämpötilan. Kun molekyyliyhdiste sulaa, molekyylit irtoavat toisistaan. Molekyyliyhdisteen sulamisessa kovalenttiset sidokset eivät katkea. Molekyylien irrottaminen vaatii pienemmän lämpötilan kuin ionien irrottaminen toisistaan. Metallien sulamispisteet ovat usein myös korkeita. Alumiinin sulamispiste on 660 °C, kuparin sulamispiste on 1084 °C ja kullan 1063 °C. Liukeneminen Molekyyliyhdiste ja ioniyhdiste liukenevat veteen eri tavalla. Kun molekyyliyhdiste liukenee veteen, molekyylit irtoavat toisistaan, mutta molekyyli ei hajoa. Molekyylin atomit pysyvät kiinni toisissaan, koska kovalenttiset sidokset eivät katkea. Kun ioniyhdiste liukenee veteen, ionit irtoavat toisistaan. Ionien välillä olevat ionisidokset katkeavat ja ionit hajaantuvat veteen. Kun vedessä on ioneita, vesi johtaa sähköä paljon paremmin kuin puhdas vesi. Molekyylit vedessä eivät muuta sähkönjohtavuutta. Sähkönjohtavuus Ioniyhdiste tai molekyyliyhdiste ei johda sähköä kiinteänä. Metallit johtavat sähköä hyvin kiinteänä. Kun ioniyhdiste sulaa, se alkaa johtaa sähköä. Metalli johtaa sähköä myös nesteenä. Molekyyliyhdiste ei johda sähköä nesteenä. Kuva 52 Molekyyliyhdiste liukenee veteen kokonaisina molekyyleinä. Ioniyhdisteen ionit irtoavat toisistaan, kun ioniyhdiste liukenee. Kuva 53 Kun veteen lisää suolaa, sähkö alkaa kulkea veden läpi hyvin.