Olen elänyt monta elämää tässä ruumiissa. Elin monta elämää ennen kuin minut pantiin tähän ruumiiseen. Elän monta elämää sen jälkeen, kun minut on otettu pois siitä. Erilaisuuden ja ulkopuolisuuden kanssa kamppailu on valitettavan monelle meistä tuttua, ja niiden taakka painaa myös Akwaeke Emezin kirjan Makeaa Vettä (2018, kust. Kosmos, suom. Sari Karhulahti) päähenkilöä Adaa. Meille kaikille vakuutetaan, että tulemme löytämään paikkamme maailmassa, mutta Ada suhtautuu tähän epäluuloisesti – muukalaisuus ja kömpelyys ovat hänelle kohtaloon kaiverrettuja. Mitä jos joukkoon kuuluminen olisi todellakin täysin mahdotonta? Mitä jos jumalat olisivat luoneet elämälle käsikirjoituksen jo kauan ennen sen alkua? Mitä jos olisikin syntynyt vain kuollakseen? Näitä kysymyksiä sekä kulttuuria, minuutta ja itse ihmisyyttä pohtii Emezi osittain omaelämänkerrallisessa esikoisteoksessaan Makeaa Vettä. Kirjailija Emezille tutussa Igbo-kulttuurissa tunnetaan käsite ọgbanje, joka yksinkertaisuudessaan viittaa lapsiin, jotka ”tulevat ja menevät”. Ọgbanje on pahantahtoinen henki, joka syntyy perheeseen lapsen muodossa ja kuolee nuorena uudelleen ja uudelleen piinaten vanhempiaan loputtomasti. Makean Veden Ada on ọgbanje, ailahteleva ja epävakaa henkilapsi, ja hänen sisällään mylläävät muinaiset jumalat, jotka eivät ole tottuneet elämään ahtaassa lihan ja luiden vankilassa. Adan pirstoutunut mieli on hänen elämänsä keskiössä: henkimaailman jumalat muokkaavat hänen minuuttaan mielensä mukaan ja saavat hänet käyttäytymään arvaamattomin tavoin. Kun Ada muuttaa kotimaastaan Nigeriasta Yhdysvaltoihin, hänen mielentilaansa saapuvat sanoittamaan uudet sanat: persoonallisuushäiriö, masennus, itsetuhoisuus, transsukupuolisuus, raiskauksen uhri…Mikään niistä ei kuitenkaan tuo Adan elämään varmuutta, ja hän joutuu niiden sijasta etsimään turvaa ja hyväksyntää muualta. Henkinen matka ohjaa Adan takaisin igbo-henkiensä luokse kerta toisensa jälkeen, ja pikkuhiljaa hän oppii hyväksymään hajallisen ihmisyytensä, tai pikemminkin ihmisyyden puutteensa. Kirja-arvostelu: Makeaa vettä -- Inhimillisyyden tuolla puolen
RkJQdWJsaXNoZXIy MzQ2NzUw