Makeaa Vettä on näyttävä kasvukertomus identiteetistä, mielenterveysongelmista, ihmissuhteista ja etenkin itsensä hyväksymisestä kerrottuna igbo-kulttuurin linssin läpi. Emezin tarinankerronta luo kirjasta sen teemojen kanssa hätkähdyttävän syvällisen ja kauniin lukukokemuksen, joka imaisee eläväisellä kielellään mukaansa epäluuloisimmankin lukijan. Jos olet koskaan tuntenut olosi epävarmaksi tai et oikein tiedä, missä paikkasi maailmassa on, Makeaa Vettä on sinulle todellinen ”must-read”. Teksti: Hanna Talikka Taitto: Kaisla Airas Makeassa Vedessä ainutlaatuista on tarinan lisäksi myös kerrontatapa, sillä suurin osa Adan tarinasta kerrotaan hänen sisällään asuvien henkien näkökulmasta, jotka kuvailevat itseään pronominilla ”me”, mutta ovat samalla yksi, monesta hajanaisesta osasta koostuva entiteetti. Emezi kuvaileekin #e Guardianin haastattelussa (Arifa Akbar, 2018) Adaa ”yksittäisenä kollektiivina ja monikollisena yksilönä”, jollainen Ada kuvauksen käsittämättömyydestä huolimatta todellakin on. Emezille oli kirjaa kirjoittaessaan tärkeää nostaa esille oman kulttuurinsa ontologia ja käsitykset ja tarjota lukijoilleen mahdollisuus käsitellä henkimaailmaa sekä toisia todellisuuksia uudesta näkökulmasta. Makeassa Vedessä henkiä ei nähdäkään myytteinä tai uskomuksina vaan luonnollisena osana todellisuutta. Ada ei löydä helpotusta länsimaisen tiedekäsityksen malleista ja käy alituista mielensisäistä sotaa kristinuskon ja Yhdysvaltojen tuomia, omalle kulttuurilleen vieraita ajattelutapoja vastaan. Suomalaisen näkökulmasta Makeaa Vettä on selvää maagista realismia, mutta Emezi pyytää lukijaa haastamaan tämän ensivaikutelman pohtimalla, kuinka todenmukainen meidän käsityksemme todellisuudesta oikeastaan on.
RkJQdWJsaXNoZXIy MzQ2NzUw