iltanen 1/2022
Sisällysluettelo Pääkirjoitus … 3 Rehtorin työ kulissien takana … 4 Kaikki tietävät kenestä puhutaan, kun puhutaan lukiomme balettiasiantuntijasta – Sakari Salosesta … 8 Alumnihaastattelu: Ystäviksi Kaurialan lukiossa … 10 “Mitä journalismi on?” - lukiolaisen kokemuksia Tampereen yliopiston mediatutkimustunnilta … 11 Lukio – odotukset vs. todellisuus … 12 Mikä on ollut parasta Kaurialassa? … 14 Noppia ja tarinoita … 16 Välituntien vietto Kaurialan lukiossa … 18 Metaversumi oppimisympäristönä? … 22 Kaurialan lukion Ranska–Kemia-projekti … 26 Kuka hyräilee ja miksi? … 28 Penkkarit … 30 Kansainvälinen Kaurialan lukio – vaihto-opiskelijan haastattelu … 32 Minun Suomeni … 36 Sukujuuret Suomessa … 42 Kaurialan lukion karvainen kaverimme … 45 Kaurialan kantavana voimana toimii rumpali … 46 “Tavoittelen yhteyttä toisiin ihmisiin sanojen kautta” - Juha Itkonen kertoo kirjailijuudesta … 48 Sivunumeron voi syöttää lukuohjelman vasempaan yläreunaan. Etukannen kuva: Pihla Leppänen Takakansi: Elsa Tahiri Ohjaava opettaja: Johanna Lampela Sisällysluettelon taitto: Liisa Keinonen
Pääkirjoitus Oli lukion ensimmäinen päivä. Kädet tärisivät ja olo tuntui pieneltä. Pihalla näkyi tutoreita luokkakyltit käsissään. Matka jatkui jonoissa kotiluokkiin, joissa ihanat ryhmänohjaajamme ottivat meidät avosylin vastaan. Koulussa oli lämmin ja kotoisa tunnelma. Olimme tervetulleita Kaurialan lukioon! Tämän numeron teemana on rakas Kaurialan lukiomme. Pääset luke- maan lukion henkilökunnan yllättävistä piirteistä sekä fiilistelemään Kaurialaa ja sen estetiikkaa. Ehkä opit myös jotain aivan uutta koulus- ta ja sen perinteistä. Kaiken tämän maailmassa vallitsevan kireän tunnelman keskellä toi- vomme jokaisen teistä tuntevan olonsa kotoisaksi Kaurialan lukion turvallisten seinien sisällä. Tämän lehden myötä johdattelemme sinut Kalun puisten ovien läpi tunnelmoimaan vähän uutta ja vähän vanhaa. Liisa Keinonen ja Enni Kenetti Kuva ja taitto: Liisa Keinonen
Rehtorin työ kulissien takana Yksi Tuomon lempipaikoista Kaurialassa on pik- kusalin kurkistusluukut. Hän mainitsee myös liikuntasalin, kappelin sekä 4. kerroksen ikkunanä- kymän keskustaa kohti olevan hienoja paikkoja. Tuomo Iltanen, 58, on toiminut yli 10 vuotta liikunnanopettajana mutta sisätilatyöskentely veti puoleensa kylmien pakkassäiden sijaan. Rehtorin työ on ollut antoisa, ja Tuomo kertoo olevansa etuoikeutettu saadessaan työskennellä Kaurialan luki- ossa. “Vauhdikkaan rehtorin apulaisrehto- rina työskennellessäni sain ajatuksen opiskella lait ja säädökset, joita reh- torin työssä tarvitsee, jotta voisin olla paremmin avuksi”, Tuomo muistelee entistä työtään Parolan lukiossa. Tuomo on aloittanut rehtorina Kau- rialan lukiossa vuonna 2008, ja tämän lukuvuoden lopussa hän on työskennellyt täällä 14 vuotta. Tuomo on toiminut myös apulaisrehto- rina Parolan lukiossa kolme vuotta. Rehtori-instituutin opintojen myö- tä Tuomo sai ensimmäisen rehtorin paikkansa Hämeenlinnan yhteiskou- lun lukiosta. Oltuaan viisi vuotta HYK:n lukion rehtorina Tuomo haki avoimeksi tullutta rehtorin paikkaa Kaurialan lukiosta. “Ajattelen, ettei ole hyvä nousta opettajan roolista rehtoriksi saman työyhteisön sisäl- lä, jottei omista kollegoista tule yhtäkkiä omia alaisia”, Tuomo pohtii, minkä takia hän ei toiminut koskaan rehtorina Parolan lukiossa. Lukiossa rehtorilla pitää olla oppilaitokseen vaadittavan aineenopettajan pätevyys ja sen lisäksi tulee suorittaa opetushallinnon tutkinto. “Mie- lestäni rehtoriutta ei voi kuitenkaan oppia pelkästään lukemalla kirjoja, ja sen vuoksi jatkoin Jyväskylän yliopistoon rehtori-instituuttiin, jonka kautta pääsee seuramaan rehtorin työtä käytännössä ja keskustelemaan siitä muiden rehtoriopiskelijoiden kanssa”, Tuomo sanoo. “Olen opiskellut liikuntatieteiden maisteriksi ja sen lisäksi taloustieteiden kandidaatin tutkinnon. Koen molemmista olevan paljon hyötyä rehtorin työssä - liikunnanopettajan työ opettaa organisointia ja talousopinnot taloushallintoa”, Tuomo ker- too. Tuomon urapolkuun ennen rehto- rin työtä kuuluu muun muassa liikunnan, matematiikan, kaupallisten aineiden sekä maantieteen opetusta, mutta kun Tuomoa pyydettiin myös kuvataiteen opettajaksi, hän nosti kädet pystyyn. Oli aika vaihtaa työ- paikkaa Toivakasta Hattulaan. Rehtorin työ on hyvin eläväistä ja lähellä nuorten maailmaa. Tuomo pohtii työtään: “Työskennellessä koulussa elää omaa kouluaikaansa yhä uudelleen ja uudelleen. Myös koulurytmi on mukava – elokuussa aloitetaan aina puhtaalta pöydältä.” Teksti: Enni Kenetti ja Liisa Keinonen, kuvat: Enni Kenetti ja Pihla Leppänen, taitto: Pihla Leppänen
”Kaurialan lukiossa on vahva pitovoima.” Kaurialan lukiossa on vah- va pitovoima – täältä viran saaneet ovat täällä viihty- neet, eikä Tuomo ole joutunut näkemään monia jäähy- väisiä uransa aikana. “Tämä on loistava paikka!” Tuomo toteaa. “On ilo, kuinka lahjakkai- ta nuoria täällä opiskelee, ja on hienoa nähdä jonkun onnistuvan ja ylittävän itsensä”, Tuomo sanoo mut- ta muistuttaa koulun myös olevan turvallinen paikka mokata. Tuomoa innostaa uusien toimintojen ja ko- keilujen kehittäminen opiskelijoita varten. “Kuitenkin haastavinta rehtorin virassa ovat taloudelliset väännöt vähäisten resurssien kanssa ja sellaisten ratkaisujen tekeminen, jotka ovat lähtökohtaisesti kaikkien mie- lestä huonoja. Silloin pitää tavoitella huonoista vaihtoehdoista parasta mahdollista ratkaisua”, Tuomo kertoo. Hetkiä, jolloin Tuomo on ol- lut liikuttunut Kaurialan lukion rehtorina, ovat kaikki lukioperinteet, kuten penkkariajelut, iltaiset musiik- kikahvilat sekä yökirkko. Mukaan lukeutuu tietysti jokakeväinen ylioppilasjuhla, jossa uudet ylioppilaat lähtevät Kaurialasta toivoen, että heidän siipensä kan- tavat elämässä eteenpäin. “Täällähän saa liikuttua joka viikko.” Tuomolle erityisen tärkeänä on jäänyt mieleen hänen omien tyttäriensä lakittaminen. Hän toteaa: “Sii- nä samalla ymmärtää, miten tärkeä tapahtuma juhla on opiskelijan vanhemman näkökulmasta.” Tuomo harmittelee kyvyttö- myyttään viettää vapaapäivää. “Työorientoituminen on toisinaan raskasta, ja vapaapäivätkään eivät vie aja- tuksiani pois työstä”, Tuomo myöntää. Hän kuitenkin nauttii kovasti työstään. Tapoja, joilla Tuomo pyrkii rentou- tumaan, ovat urheilun katsominen, klassisen musiikin kuuntelu, sudo- kujen ratkominen sekä lukeminen – silloin, kun siihen ennättää. Elokuvi- en katselemisesta Tuomo on siirtynyt sarjojen pariin, sillä hän myöntää, ettei jaksa valvoa elokuvan loppuun asti. Hänen viimeaikaisia sarjalöytö- jään ovat Musta kuningatar ja Time – sovituksen aika. Suurimmaksi into- himokseen hän paljastaa tenniksen, jota on opettanut ja valmentanut yli 25 vuotta. Tuomo on toiminut aluevalmentajana sekä Suomen Tennis- liiton valmentajana. Valmentajuus kuitenkin joutui jäämään taka-alalle Tuomon tullessa Kaurialan lukioon töihin. Lopuksi Tuomo vastaa elämänohjei- densa olevan hyvän näkeminen toisissa sekä se, että asenne ratkaisee aina. “Unelmien eteen on tehtävä töitä, vaikka kaikki siihen liittyvät asiat eivät ole kivoja tai itseä kiinnostavia. Nekin asiat tekevät sinulle hyvää”, Tuomo muistuttaa. Kaikista eniten Tuomo kertoo odot- tavansa tältä vuodelta yhteisöllisten tapahtumien toteutumista: toistu- vien perinteiden lisäksi musakahvilaesityksiä, vieraita Kaurialan lu- kiossa sekä vierailuja eri kohteisiin niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
Kaikki tietävät kenestä puhutaan, kun puhutaan lukiomme balettiasiantuntijasta – Sakari Salosesta Matematiikan lehtori, balettientu- siasti Sakari Salonen on työskennellyt lukiossamme jo yli 30 vuotta. Hän on aiemmin opettanut toisessa pienemässä lukiossa matematiikan lisäksi kemiaa ja tietotekniikkaa. Kaurialan lukio on Sakarille työ- paikka, jossa voi toteuttaa itseään kiinnostavia asioita. Sakaria inspi- roi erityisesti oppiminen ilmiönä eli se, kuinka monella eri tavalla ih- minen oppii. Matematiikka kiinnostaa Sakaria deduktii- visen päättelyn ja erilaisten ratkaisutapojen takia. Matematiikan avulla voidaan myös kehittää yleistä ongelmanratkaisukykyä. Matematiikan opiskelussa menestymistä ajatellen Sakari sanoo kärsivällisyyden olevan yksi tärkeimmistä tekijöistä. Kaikki ei onnistu ensimmäisellä kerralla, ja virheitä sattuu. Joskus on jaksettava odottaa pi- dempään, jotta näkisi tulosten paranevan. Matematiikka- ja luonnontiedelukion koordinaattorina Sakari on mukana LUMA-lukioiden muodostamassa valtakun- nallisessa verkostossa ja sen järjestämissä tapahtumissa. Hänen mielestään tämä eri- koislukio voi sopia periaatteessa kenelle vain, eikä ole välttämättä riippuvainen paljon siitä, mikä sinusta tulee isompana – se siis antaa valmiuksia hyvin erilaisille aloille. Matematiikka- ja luonnontiedelukioita on Suomessa kaiken kaikkiaan 15, ja tämä on yksi tekijä, jolla sellaisessa opiskellut opis- kelija erottautuu enemmistöstä työmarkkinoilla ja tulevaisuuden opiskelupaikoista kilpailtaessa. Voimme siis pitää meidän erikoislukiotamme ainutlaatuisena kokemuk- sena, joka tuo meille etuja tulevaisuudessa. Helsingin yliopiston Tiedekasvatuskeskuksessa ja Lukema-verkostossa meille LUMA-tiedelukiolaisille kehitetään koko ajan uutta toimintaa ja erilaisia tapahtumia – toivottavasti pian myös kansainvälisiä vierailuja. Näiden avulla saadaan lisää yhteisöllisyyttä ja muutenkin laajennetaan tietoisuutta tieteistä ja niiden merkityksestä. Haastattelija: Elsa Tahiri, matematiikka- ja luonnontiedelukion opiskelija Kuva: Elsa Tahiri Taitto ja kuvitus: Milja Saarikko
Haastattelin Kaurialan lukiosta vuon- na 1990 valmistuneita Päivi Pärssis- tä ja Riikka Mäkelää (os. Seppälä). He tutustuivat toisiinsa lukiovuosi- naan Kaurialassa, ja ystävyys on säilynyt näihin päiviin saakka. 1. Miksi valitsit/menit Kaurialan lukioon? Päivi: Meidän aikanamme ei saanut itse valita, mihin lukioon meni, vaan lukio määräytyi yläkoulun mukaan. Olin itse Kaurialan yläkoulussa, joten menin Kaurialaan. Joidenkin vierai- den kielten opiskelijat menivät Lyseolle. Riikka: Menin Kaurialaan samasta syystä, eli muita vaihtoehtoja ei oikeastaan ollut. 2. Lempiaineet lukiossa? Päivi: Yhteiskuntaoppi ja historia Juha Lahden opettamina - hän oli tuolloin juuri tullut opettajaksi Kaurialaan. Myös kuvis ja saksa olivat mieluisia aineita. Riikka: Tietenkin yhteiskuntaoppi ja historia, mutta myös biologia, maantieto ja saksa. Myös liikunnantunnit olivat kivoja. 3. Paras muisto Kaurialasta? Päivi: Vanhojentanssit ja penkkarit ovat jääneet mieleen, sillä ne olivat kuin askel aikuisuuteen. Lisäksi ka- verit tietenkin. Lukio tuntui kuitenkin menevän nopeammin kuin yläaste kaiken uuden keskellä. Riikka: Erilaiset tapahtumat ja kave- ruudet. Myös lakkiaiset ovat jääneet mieleen - itse ylioppilaskirjoitukset eivät niinkään. Teksti: Inka Lappalainen Kuva: Haastateltavien kotialbumi Taitto: Pihla Leppänen Ystäviksi Kaurialan lukiossa Opiskelua oppituntien ulkopuolella “Mitä journalismi on?” - lukiolaisen kokemuksia Tampereen yliopiston mediatutkimustunnilta Jo lukio-opintojen aikana on mo- nia mahdollisuuksia osallistua myös yliopistojen ja korkeakoulujen luen- toihin ja kursseihin. Lisäksi lukiotunneillamme tapaamme usein asiantuntijavierailijoita. Itse päätin osallistua Tampereen yliopiston jour- nalismia, mediaa ja viestintää tutkivan COMET-tutkimuskeskuksen järjestämälle apulaisprofessori, journalismin tutkija Laura Ahvan me- diatutkimustunnille, jolla etäyhteyden ansiosta oli oppilaita myös muualta Suomesta. Tunnin teemana pohdimme, mitä journalismi oikeastaan on. Ensimmäisenä mieleen nousseiden uutisten ja lehtiartikkeleiden lisäksi journalismi osoittautui pian olevan paljon muutakin. Selvän rajan vetäminen ei enää ollut lainkaan niin helppoa, kuin aluksi olisi saattanut kuvitella. Määrittelimme journalis- min kuitenkin olevan aina ajankohtaista, totuudenmukaista sekä jul- kiseksi tarkoitettua mediasisältöä. Tämän kolmiosaisen määritelmän myötä journalismiksi lukeutuisivat siis jopa myös monet blogi- ja Insta- gram-postaukset. Yhdessä pohdimme ja kyseenalaistimme, luemmeko näitä kuitenkaan journalismiksi vai emme. Pohdinnan apuna erottelimme vies- tinnän sisäisiä rajoja, minkä myötä hahmotimme muun muassa median olevan journalismia selvästi laajempi käsite. Tutustuimme myös journalis- tisen prosessin sisältöön ja opimme ymmärtämään journalismin tuot- tamisessa vaaditun ammattitaidon merkityksen. Pian tunti läheni jo lop- puaan, ja jouduimme toteamaan, ettei tekstin määrittely journalismiksi ole monissakaan tapauksissa lainkaan yksiselitteistä. Mutta juuri sen ym- märtäminen olikin mielestäni kovin opettavaista ja mielenkiintoista! Teksti: Elsa Roesler Kuva: Apulaisprofessori, journalismin tutkija Laura Ahvan luentoma- teriaalit Taustan kuva: Eini Perhola --------------------
Lukio Odotukset vs. Todellisuus Kaikki päivät ovat 8.00–16.00 Lukiossa pystyy omista lukujärjestyksistään tekemään halutessaan todella väljät. Päivät voivat siis olla juuri klo 8.00–16.00 tai päivässä saattaa olla vain kaksi oppituntia. Varsinkin jos suorittaa lukion yli kolmeen vuoteen, saattavat lukujärjestyksetkin olla tyhjemmät. Lukujärjestyksistä saa siis tehtyä pitkät, lyhyet tai juuri itselle sopivat. Kokeisiin on helppo lukea, jos opiskelee koko kurssin hyvin Totta. Mitä tasaisemmin ja aktiivisemmin opiskelee koko kurssin ajan, sitä mukavampaa ja helpompaa on koeviikkoon valmistautuminen. Koeviikot ovat kamalia ja stressaavia Riippuu henkilöstä. Toisille koeviikot ovat mukavia, koska usein koulus- ta pääsee ennen klo 12.00, toisille koeviikko taas on stressaava. Koeviikon stressiä pystyy vähentämään, kun aloittaa kokeisiin kertaamisen ajoissa ja valmistautuu hyvin. Tunnit ovat rauhallisempia Pääasiassa totta, koska lukioon hakeutuvat ne, jotka sinne haluavat. Tunneilla keskitytään opiskeluun ja tunnit ovat rauhallisempia. Satunnaisesti saattaa kuitenkin törmätä opiskelijoihin, jotka hieman häiriköivät, mutta harvassa ne ovat. Välitunnilla saa käydä kaupassa ja on muutenkin vapaampaa Lukiossa välitunneilla saa tehdä, mitä haluaa, ja koulun alueelta on lupa poistua. Omasta opiskelusta ja toiminnasta pitää ottaa itse vastuu ja huolehtia, että oppii. Opettaja ei enää kysele niin paljon läksyjen perään. Opiskelu on todella vaikeaa Opiskelu on ajoittain vaikeaa mutta kun rytmittää opiskelun oikein, eikä jätä asioita viimeiseen iltaan, on huomattavasti helpompaa. Vaikeustaso myös aineiden välillä vaihtelee. Usein aloittavien lukiolaisten oletukset vaikeudesta ovat liioitellulla tasolla. Kaikki ihmiset ovat asiallisia ja tylsiä Lukiossa tulee vastaan monenlaisia ihmisiä, eikä suurin osa todellakaan ole tylsiä. Jokainen varmasti löytää kaltaisiaan ystäviä. Lukio on pelkkää opiskelua ja lukemista Lukiossa opiskellaan paljon, mutta opiskelun ei tarvitse olla vain lukemista. Lukiossa opitaan myös monia eri opiskelutaktiikoita, joilla opiskelu on mieleistä. Ei siis kannata hylätä lukiohaaveita, jos ei jaksa lukea. Taitto: Milja Saarikko Teksti: Milla Pottonen Taustan kuvat: Eini Perhola
Jokaisen opiskelijan oma kokemus Kaurialan lukiosta on erilainen. Haastatte- limme Kaurialan lukiossa opiskelevaa abiturienttia Lumikki Lehteä. Hän kertoo, millaista opiskelu lukiossamme on ollut ja mitkä asiat ovat jääneet päällimmäisenä mieleen. Kaurialan lukiossa oppimista voi monipuolistaa osallistumalla erilaisiin projekteihin ja hankkeisiin. Oletko ollut mukana koulun hankkeissa? Entä millaista on ollut olla mukana opiskelijakunnan hallituksen toiminnassa? Mikä on ollut parasta Kaurialassa? Mitä haluisit sanoa tuleville Kaurialan opiskelijoille? “Älkää ylikuormittako itseänne. Lukio on paljon muutakin kuin kokeisiin pänttäämistä. Koulu menee paljon sujuvammin, kun löytää tasapainon koulutyön ja vapaa-ajan välillä.” “Opiskelijakunnan hallitukseen kuulumi- nen on ollut minulle mieluisaa, ja muiden opiskelijoiden toiveiden toteuttaminen on tuntunut varsin merkitykselliseltä. Meillä on viikoittain kokouksia, joissa käsitellään, keskustellaan ja päätetään opiskelijoiden aloitteista hallitukselle. Olen myös toimi- nut rahastonhoitajana.” Onko Kaurialan lukion ilmapiiri ollut sinulle mieluisa? “Kaurialan lukiossa panostetaan paljon yhteisöllisyyteen, etenkin kun siitä on ollut pulaa pahimpa- na korona-aikana. Oppilaat ovat järjestäneet paljon hauskoja ta- pahtumia kuten starttipäivän ykkösille, teemaviikon, kv-viikon, abigaalan ja 69-päivän. On myös ihanaa, kun kolmannessa kerrok- sessa on piano, jota joku opiskelija soittaa silloin tällöin. Lisäksi koulun kautta järjestetyt retket ovat olleet todella mieleenpainu- via, kuten retkemme katsomaan Prinsessa Ruusunen -balettia ja Helsingin Sanomien livejournalismiesitystä Mustaa laatikkoa. ” Mitä mieltä olet koulun tiloista? “Pidän tiloista, ja ne ovat viih- tyisät. Välituntisin ei tule tylsää, koska koulullamme on esimer- kiksi biljardipöytä, palapelejä ja shakkilautoja. Ainoa huono puoli rakennuksessa on portaat. Niiden kipuaminen käy välillä rankaksi, mutta ainakin se tukee liikkuvan lukion tavoitteita. Rakennus on helppokulkuinen, ja luokat löytää aika helposti.” “Kyllä, olen ollut mukana STEAM-hankkeessa (science, technology, engineering, art, math). Olen esimerkiksi käyttänyt robotteja laserkaiverrukseen ja ohjel- moinut niitä piirtämään. Erityisesti pidin kooditaide-työpajasta, jossa koodausta sovellettiin taiteeseen. Minulla ei ollut aikaisempaa koke- musta ohjelmoinnista, mutta se ei haitannut. Ilman koronapandemiaa olisin osallistunut myös kansainvälisiin Tansania- ja Kanada-pro- jekteihin. Ensimmäisen vuoden lopusta lähtien olen toiminut di- gitutorina. Se on ollut palkitsevaa, sillä tuntuu hyvältä auttaa, koska muistan, kuinka paljon itse arvostin apua lukioon tullessani.” Onko sinulla jakaa mitään haus- kaa tarinaa, joka on jäänyt mieleen? “Opiskelijakunnan hallitus tarjosi eräänä vuonna joulun alla jokaiselle opiskelijalle suklaajoulupukin ruokailun yhteydes- sä. Lupauduin mukaan hankkimaan niitä, mutta en osannut kuvitella, kuinka suur- ta säätöä hankkimisesta tulisi. Jouduimme loppujen lopuksi käymään Citymarketissa, Prismassa, Tokmannissa ja ainakin kahdessa eri Lidlissä etsimässä pukkeja. Sanoisin, että tämä oli silti vaivan arvoista.” Mikä on ollut paras asia Kauri- alan lukiossa? “Parasta Kaurialan lukiossa on hyvä yh- teishenki, pätevät opettajat ja mukava henkilökunta, hyvät tukimahdollisuudet ku- ten tutorit ja pajat sekä ehdottomasti hyvä ruoka. Olen itse opiskellut paljon kieliä sekä tiedeaineita, ja niissä on ollut todella laaja kurssivalikoima.” Teksti: Laulu Lehti ja Senja Tomppo Kuva: Laulu Lehti Taitto: Milja Saarikko Taustan kuva: Alli Kenttämies
Isäni tutustutti minut roolipelaamiseen ollessani vasta noin yhdeksän- vuotias, ja pelasinkin roolipelejä silloin tällöin perheeni kanssa. Yläas- teelle siirtyessäni taas jatkoin roolipelaamista roolipelikerhossa. Kun siis siirryin Kaurialan lukioon ja sain tietää lukiossa toimivasta rooli- pelikerhosta, oli selvä ratkaisu lyöttäytyä mukaan. Ensimmäisinä kertoina iloisena yllätyksenä tuli kerhokertojen pituus ja joustavuus. Toisin kuin edellisissä kokemuksissani roolipelaamisesta, lukiomme roolipelikerhon illassa pelataan jopa neljä tuntia. Tapaamis- ten viikonpäiväkään ei ole kiveen hakattu, vaan se vaihtelee viikoittain, jotta mahdollisimman monella halukkaalla on mahdollisuus päästä mu- kaan. Pelikään ei pysy aina samana, vaan joskus on kauhugenren pelejä ja toisinaan fantasiaa. Pelin vaihtelun lisäksi myös itse tapaamiskerran tyylissä on muutoksia. Isompien juhlapäi- vien ympärillä pidetään nyyttikestejä, jonne jokainen tuo omia herkkujaan ryhmän nautittavaksi ja jolloin pelataan päivän teemaan sopivia seikkailuja. Joskus myös aloitetaan useamman tapaamiskerran pituisia pelikampanjoita, ja muu- taman kerran on myös jaettu porukka kahtia kilpailemaan vastakkain samassa pelissä. Nyt puoli vuotta roolipeliker- hossa oltuani olen erittäin tyytyväinen, että lähdin mukaan. Ilmapiiri on erittäin mukavahenkinen, ja kaikki innos- tuneet otetaan mukaan. Vasta-alkajia opetetaan mieluusti roolipelaamaan ja kenties myös pelinjohtamiseen, jos on kiin- nostusta. Joka kokoontumiskerralla kuulee naurua, ja ko- timatkalla odotan jo innolla seuraavaa kertaa. Kirjoittaja: Emil Virtanen Kuvat: Johannes Kellomäki Taitto: Pihla Leppänen N o p p i a j a t a r i n o i t a
Välituntien vietto Kaurialan lukiossa Kaurialan lukiossa on paljon mukavaa puuhaa välitunneille ja hyppytunneille. Tässä esitte- lemme opiskelijoidemme tapoja rentoutua oppituntien välissä. Biljardi- ja pingispöydät Pikkusalista löytyvät biljardi- ja pingispöydät ovat hauskoja tapoja kuluttaa luppoaikaa. Shakki ja lautapelit Kakkoskerroksessa sijaitsevat Kaurialan lukion palapeli- ja shakkipöydät. Valhalla Valhalla on jokaisen Kaurialan opiskelijan lempilepopaikka. Valhallassa voi ladata akkuja seuraavaa tuntia varten - vaikkapa keittämällä itselle ja kave- reille kahvit. Manu KaLulaisten luotettava lä- hikauppa, K-Market Manu, on oiva paikka ostaa väli- palaa tai juotavaa hektisen koulupäivän pelastukseksi. Piano Kolmoskerroksesta portaiden vierestä löytyvä piano tarjoaa musikaalisille opiskelijoille mahdollisuuden esitellä taitojaan. Jos käy tuuri, saa äidin- kielen tunnilla kuunnella jonkun säveltäjän-alun soittoa.
Keskiviikkojen musakahvilat Keskiviikkoisin klo 9.25 - 9.40 väli- tunnilla Kaurialassa järjestetään musiikkikahviloita! Tällöin lahjakkaat musiikin syventävien ja soveltavien kurssien opiskelijat viihdyttävät mei- tä upeilla esityksillä ruokalassa. Tarjolla on myös herkkuja, joita voi ostaa kahvilasta. Mikään ei ole parempaa kuin pullakahvit livemusiikin äärellä! Kuvassa vasemmalta oikealle Sampo, Ida ja Viivi. Teksti ja kuvat: Lotta Pesonen Taitto: Milja Saarikko
Metaversumi oppimisympäristönä? Kaurialan lukiossa on keväästä 2019 lähtien kehitetty niin sanottua STEAM-oppimista. STEAM tulee sanoista Science Technology Engineering Art Math. Syksys- tä 2019 lähtien olemme tehneet Salon lukion kanssa yhteistyössä STEAMing Experiences -hanketta, jota rahoittaa Opetushallitus. Hanke on mahdollistanut meille monenlaisia kokemuksia luovuu- den, visuaalisuuden ja teknologian yhdistämisestä. Työskentelyssä ovat painottuneet erityisesti kokeileminen ja työpajatyyppinen työs- kentely, joihin ovat osallistuneet ne, joita esimerkiksi kooditaide, drone-ohjelmointi tai 3D-mallintaminen on kiinnostanut. Virtuaalinen työskentely on tois- taiseksi painottunut erityisesti kuvataideopintoihin liittyviin ko- keiluihin: viime vuosina olemme nähneet VR-laitteilla tilojen ja kap- paleiden mallintamista ja pelillisyyden hyödyntämistä omien ideoiden esille tuomisessa. Kellarissa on kuitenkin nähty myös pieniä leik- kimielisiä testailuja siitä, kuinka kemiallisten molekyylien rakentei- ta tai matemaattisia yhtälöitä voisi visualisoiden virtuaalitodellisuu- dessa. Myös liikunnallisia pelejä on käy- tetty niin kellarin Makerspacessa kuin liikuntatutorien ohjaamana välituntiaktiviteeteissa. Syksystä 2021 lähtien virtuaaliteknologian hyödyntämistä eri oppiaineissa on lähdetty kehittelemään aktiivisem- min. Lokakuussa muutama opettaja vieraili Prahassa, jossa pidettiin alkutapaaminen kansainväliselle VR-projektille, jossa kehitetään virtuaalisten oppimisympäristöjen käyttöä kuvataiteen lisäksi mate- maattis-luonnontieteellisissä aineissa sekä kielten oppimisessa. Kuvakoosteessa on esimerkkejä STEAM-re- vontulet tapahtuman digitaalisista taideteoksista, jotka näkyivät tammikuussa ikku- noista myös ulos. Revontulien inspiroimia kooditaideteoksia, 3D-mallinnoksia ja ar- duino-ohjelmoituja led-valoinstallaatioita ihasteltiin Kaurialan lukiolla myös vaali- päivän iltana. Voisiko virtuaalitodellisuudessa opiskelu motivoida? Oppisiko lisätyn todellisuuden avulla jotain aivan uutta myös kouluaineisiin liittyen? Millaisia mahdollisuuksia robotiikka ja ohjelmointi lukio-opintoina voivat tarjota opiskelijoille? Kuinka visuaalisen teknologian hyödyntä- minen auttaa monipuolistamaan teknologiataitoja? STEAM-revontulten arduino-ohjelmoidut le- dit toteutettiin elektroniikkakurssilla syksyllä. KU2-opintojaksolla ne sommiteltiin, testattiin ja rakennettiin installaatioiksi.
a kuvat: Piritta Malinen Lisättyä todellisuutta on STEA- Ming Experiences -hankkeen Kick offin eli syksyllä järjeste- tyn STEAM Goes Halloween -tapahtuman lisäksi kokeiltu esimerkiksi taidemuseovierailuilla, kuvataiteen oppitunneil- la sekä kielten puhekurssilla. Vielä emme ole kovin laajasti hyödyntäneet esimerkiksi fotogrammetriaa tai 360-kuvaamis- ta oman lisätyn tai virtuaalisen todellisuuden sisällöntuotan- nossa, mutta siitäkin on tehty pieniä testailuja ja suurempia- kin suunnitelmia. Tammikuussa 2022 Kaurialan lukion käytävillä sekä ikkunoissa näkyi ja kuului revon- tulten inspiroima kokonaistaideteos, jossa oli alun perin tarkoituksena hyödyntää myös virtuaaliteknologiaa kolmiulot- teisten tilamallinnosten ja taideteosten kokemisessa. Koro- natilanne sotki suunnitelmia jonkin verran, ja virtuaaliKuvataiteen kursseilla ja opintojaksoilla on kokeiltu 3D-mallintamista ja virtuaalisen taideteoksen toteuttamista Gravity Scetchillä ja Tilt Brushilla. Juho tekee KU2 kokeilua 3D-mallintamisesta. laseilla koettavuus jäi pois. Saim- me kuitenkin nauttia arduinoilla ohjelmoiduista led-valoteoksista, kooditaideteoksista, kolmiulotteisesta mallinnosteoksesta sekä äänimaailmasta - kaikissa revontulet toimivat inspiraationa. Teksti ja kuvat: Piritta Malinen Taitto: Eini Perhola Ei ole sattumaa, että juuri Kau- rialan lukiossa on lähdetty niin innokkaasti kehittämään STEAM-oppimista. Meillä on huikea määrä potentiaalia yh- distää teknologiaosaamista, matemaattisluonnontieteellistä ymmärtämistä, luovuutta ja innovatiivisuutta. Opiskelijoilta on tullut huima määrä ideoita, ja monilla kuvataiteen oppitun- neilla, robotiikkakursseilla, välitunneilla ja työpajoissa on koettu häkellyttävä määrä vertaisohjaamista ja kokeilunhalua. Olemme päässeet myös jakamaan osaamistamme ja kokemuksiamme: ennen koronatilanteen pahe- nemista pidimme työpajoja peruskouluille ja viimeisten parin vuoden aikana olemme vetäneet monia STEAM-koulutuksia niin kansainvälisesti kuin eri kohderyhmille kotimaassa. Hanke lähenee loppuaan, mutta Kaurialan STEAM on oikeastaan vasta pääsemässä kunnolla vauhtiin! Olemme pian valmiita laajentamaan oppimisympäristöä metaversumiin entistä kiinnostavammilla ja kokeilevammilla tavoilla. Alise Hirvosen Blenderillä mallintama mökki, joka heijastettiin STEAM-revontulitapahtumassa
Kaurialan lukion ja ranskalaisen Lycée Maurice Genevoix -koulun (Ingré) yhteiset englannin kielellä toteutettavat projektit alkoivat lu- kiomme englannin ja ranskan lehtori Liisa Alasen ja ranskalaisen yhteistyökoulun englannin lehtorin Pascale Catoiren aloitteesta. Koska molempien maiden kemian opettajatkin osallistuivat projektiin, sai se heti alusta lähtien nimekseen Ranska - kemia -projekti. Ensimmäinen projektivierailu Ranskaan toteutettiin lokakuussa 2008. Projektin tärkeimpänä tavoittee- na on harjaannuttaa opiskelijoiden englannin kielen taitoja. Projekti tarjoaa ranskan opiskelijoille lisäksi mahdollisuuden harjoitella kiel- tä autenttisessa ympäristössä. Ja jos opiskelijat projektityötä tehdessään ja projektiin liittyvien vierailujen aikana oppivat hieman luonnontie- teitäkin, on akateemiset tavoitteet jo saavutettu. Projektiaiheet ovat liittyneet joko kemiaan, fysiikkaan tai kestävään kehitykseen: Värikästä kemiaa, Vesi ja luonto, Energia jne. -nimiset aiheet on valittu siten, että projektiin voivat osallistua muutkin kuin pelkät kemian opiskelijat. Projektityön toteutustapa on usein ollut hyvin vapaa; muistan hyvin erään, opiskelijoiden itsensä rakentaman ’’pienoismallin’’ vastavirta- generaattorista, joka oli alun perin tarkoitus ottaa mukaan Ranskan vierailulle. Koska kyseinen pienoismalli sisälsi 1000 litran vesisäiliön, jouduttiin tyytymään laitteiston toimintaa esittelevään videoon. Lähes joka vuosi projektitöitä on toteutettu myös kuvataiteen keinon yhteis- työssä kuvataiteen lehtorin Piritta Malisen kanssa. Tänä vuonna pro- jektiin osallistuvat opiskelijat luovat opiskelumateriaalia ja siihen liitty- viä tehtäviä kestävän kehityksen ja kiertotalouden verkkokurssille. Ny- kyisen projektin rahoitus on peräisin Opetushallituksen KA122-SCH -ohjelmasta. Kaurialan lukion Ranska–kemia-projekti Château de Chambord, kuvattu lokakuussa 2017 Vesi ja luonto -projektin Ranskan vierailulla. Kansainvälisten projektivierailujen aikana käymme useilla tutustumis- ja opintomatkoilla aiheisiin liittyvis- sä kohteissa, mutta toki ohjelmaan mahtuu hieman kevyempiäkin vierai- lukohteita. Loiren laaksossa on useita linnoja, joista ehkä kaunein, Château de Chambord, on kuulunut vierailukohteisiimme lähes alusta alkaen. Kansainvälisissä projekteissa pääsee tutustumaan vieraaseen kulttuuriin, erilaisiin tapoihin ja erilaisiin ihmi- siin. Paras palaute meille opettajille on tieto siitä, että projektissa on syn- tynyt pysyviä ystävyyssuhteita. Teksti ja kuva: Paula Perkkalainen Taitto: Pihla Leppänen
Kuka hyräilee ja miksi? Jos loppukevään aikana satut Kaurialan lukion käytäville eksymään, voi siellä törmätä itsekseen hyräileviin soittajiin ja laulajiin tai näyttelijöihin, jotka eivät vain saa silmiään irti vuorosanoista. Vastaan saattaa toki tulla myös hermoilevia ohjaajia, kun kaikki ei menekään aivan kuten Strömsössä. Vielä on kuitenkin jonkin verran aikaa hioa niin soitto, laulu kuin näytelmät täydelliseen kultakuntoon. Kevään sa- lissa tapahtuvien ylioppilaskirjoitusten takia salin lavalla harjoitteleminen tulee olemaan vaikeaa ja oikeastaan mahdotonta jonkin aikaa, mutta kaikista esteis- tä on tähänkin asti selvitty, joten eiköhän tästäkin selvitä. Viimeistään suklaan voi- malla, sehän auttaa kaikkeen! Jos tosiaan Kaurialan lukion käytäväl- lä joku tulee vastaan itsekseen hyräillen tai näet jonkun yrittävän epätoivoisesti opetella tiettyä koreografiaa tai salista kuuluu epätavallista musiikkia, ei tarvit- se huolestua. He vain harjoittelevat, jotta voivat keväällä pistää pystyyn mahtavan spektaakkelin teidän kaikkien iloksi! Kun näytelmät olivat valmiita, alkoi ravaaminen kolmannesta kerroksesta ensimmäiseen kerrokseen kertomaan toivebiisejä musiikkipuolelle. Joillekin toiveille näytettiin vihreää valoa ja toisille taas punertavaa. Mutta yhteis- miettein aikaan saatiin vain ja ainoastaan hyviä biisivalintoja, ei hätää! Nyt neljäs jakso tulee olemaan täynnä harjoittelua ja vielä vähän lisää har- joittelua. Vaikka kolmannessa jaksossa ehdittiin jo hieman treenaamaan, nyt töitä tehdään koko porukan kanssa, ja soittajien sekä näyttelijöiden vä- lille yritetään luoda niin sanotusti oikeanlaista kemiaa. Näyttelijät pääsevät kuulemaan mahtavien soittajien ja laulajien työtä, ja sitten jossain välissä soittajat pääsevät ihailemaan näyttelijöiden rämpimistä toistaiseksi aika pelkistettyjen näytelmien läpi. Teksti: Ella Adamson Taitto ja kuvitus: Milja Saarikko Kaurialan lukiossa valmistuu kevääl- le musikaali, joka koostuu 7 lyhyemmästä näytelmästä. Näytelmiin on bändin avustamana sovitettu tuttuja biisejä ja tietyissä tapauksissa jopa kirjoitettu ihan omia kappaleita. Jotta yksittäiset näytelmät eivät olisi aivan liian hajanaisia toisistaan, yhdistää niitä kaikkia sama teema: perhe, ka- verit ja parisuhteet. Kolmannessa jaksossa ilmaisutaidon porukka alkoi kiireisesti koota kasaan yhtä isoa kokonaisuutta monesta pienestä, joko valmiista tai itse kirjoitetusta, näytelmästä. Ideoita ja toivei- ta otettiin vastaan ja ne kirjoitettiin pikavauhtia ylös. Ideoista muodostui pian jonkinlainen puu, jossa jokainen oksa ja lehti edustaa tietyn näytelmän ideoita ja toivomuksia. Osa näytelmistä saattoi toki tipahtaa kyydistä matkalla ja osa taas sai kokea täydellisen muodonmuutoksen.
Abit juhlivat penkkareita Kaurialan lukiossa 10.2. Poikkeusolojen ta- kia abigaala näytettiin juhlasalista ja penkkarikarkkeja heiteltiin luokkiin. Penkkarit Kirjoittaja: Anneli Saari Taustan kuva: Eini Perhola Muut kuvat: Piritta Malinen Taitto: Eini Perhola
Kansainvälinen Kaurialan lukio - vaihto-opiskelijan haastattelu 2.Last message - An interview with our Italian exchange student Leonardo: -What feelings do you have about leaving Finland soon? I think I feel kind of sad to leave the count- ry I have lived in for five months, but I feel very excited to go back to Italy and to hug my relatives and friends again. -What was the most memorable moment of your exchange year? My most memorable moment was in the AFS's camp when I sang together with the other exchange students, while Paopao was playing the guitar. -What is your favorite Finnish word or sentence? Have you learned to speak Finnish? My favorite word is probably “kalsari- kännit”, because I think it is a funny and weird word. We don't have anything like that in Italian. I didn't learn much Finnish but I can understand the context of the discussion. -What kind of stereotypes did you have about Finland before coming here? Did the stereotypes about Finns hold true? The basic stereotypes are probably that only few Finnish people are open minded to new relationships and that it is hard to start a conversa- tion with Finns. But I don`t think this applies to the people I met in Finland, of course you aren't like Italians but not even too cold. -What kind of hobbies did you have in Finland? During my exchange period I played football, went every morning to the gym at school and I also used to attend scout meetings. -Have you cooked Italian food for your host family? If yes, did they like it? I really like cooking food, so I coo- ked Italian food for my family many times. Some of them liked it and some didn't. -Do you want to visit Finland again after your exchange year? I would like to, although probably not right away.
-What did you gain from the exchange year? I grew up a lot during this period. I can organize better what I do, I can manage the problems better and I also know myself better. -In ten years, where would you like to be living, and what would you like to be doing? In ten years, I would love to still live in my town in a nice house on the coast, and I would pro- bably have a political career. -What subjects did you study at Kaurialan lukio? I have studied many subjects at Kauri- alan lukio: Art, Math, PE, Physics, English, Philosophy, Music, Chemistry and History. I hope I didn't forget anything... -Have you got new friends from Finland? Will you keep in touch with them? I've met a lot of guys here, and I hope I will meet them again, maybe in Italy. -What is the first thing you are going to do when you arrive in Italy? The first thing will probably be to meet my grandparents, who are the people I missed the most. -Which is the thing you missed the most about Italy? The thing I missed the most was my little cousin, who is now two years old, because I lost the months when he grew up a lot. -Tell me about your hometo- wn. If someone comes to visit you, where in your home- town would you take them? My hometown, Savona, is in Liguria, in the North of Italy. It is on the coast so we have a great climate. If someone visited me I would take him to the center, which is full of ancient buildings and streets. -What is the last message you would like to say to Kaurialan lukio students and teachers before you leave? To the students of Kaurialan lukio I would like to say KIITOS. I hope you will follow your dreams and start to build your life, don't just let it be because everyone can do it. Teksti: Anneli Saari Taitto: Milja Saarikko Kuvat: haastateltavan kotialbumista
Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen Suomen luonnosta? Todennäköisesti ajattelet lu- mista Lappia, laajoja havupuuvaltaisia metsiä tai lukuisia järviä. Nämä toimivatkin usein Suomen keulakuvana. Lappi on merkittävä matkailukohde, ja siksi sitä markkinoidaan laajasti varsinkin ulkomailla. Lapin ainutlaatuinen alue tuntureineen kattaakin yllättävän suuren osan Suomen pinta-alasta. Suomi on myös tunnettu metsistään. Maa- ja metsätalousministeriön mukaan Suomen pinta-alasta metsää on yli 75 %, ja suhteellisesti Suomi on metsäisin maa Euroopassa. Suomi tunnetaan lisäksi “tuhansien järvien maana”. Järviä onkin Suomessa laskentatavasta riippuen noin 57 000 – 168 000. Minun Suomeni Kansainvälinen lukiolehti All the Vibes - Nimi on lyhenne sanoista “Articles in Little Languages - the Vibes”. - Kirjoittajat ovat lukiolaisia neljästä maasta, Suomesta, Luxemburgista, Italiasta ja Sloveniasta, ja edustavat useita Euroopan unionin alueen kansallisuuksia. - Lehden tavoitteena on tuoda esille Euroopan vähemmän tunnettuja kieliä. Lehti sisältää tekstejä suomeksi, saksaksi, puolaksi, tsekiksi, sloveniaksi ja englanniksi. - Lehden ensimmäinen numero ilmestyi tammikuussa 2022, ja lehdestä on suunnitteilla toinen numero. Ensimmäisen numeron teemana on ympäristö. - “Minun Suomeni” -teksti on mukana All the Vibesin ensimmäisessä numerossa. - Inka Lappalainen translated this text into English. You find the translation behind the QR-code. - Halutessasi voit lukea All the Vibesin ensimmäisen numeron tämän linkin takaa: bit.ly/allthevibes1-2022 Minulle Suomesta erityisen tekevät sen harvinaisen monipuoliset ympäristöt. Suomi on pohjois-etelä-suunnassa pitkä maa: Tilastokeskuksen mukaan eteläisestä Hangosta pohjoiseen Ut- sjoelle, on matkaa 1 157 kilometriä. Suomen suurin leveys, Närpiöstä Ilo- mantsiin, on 545 kilometriä. Näille väleille mahtuu monia ainutlaatuisia ja keskenään erilaisia paikkoja Etelä-Suomen lehdoista Kainuun korpiin, Itämeren rannikoille ja Pohjanmaan jokilaaksoihin, aina Itä-Suomen vaa- ramaisemiin ja Lapin tuntureille asti. Jokaisella suomalaisella on varmasti ne omat, itselle kaikista rakkaimmat ja tärkeimmät maankolkkansa, eikä näitä paikkoja voi laittaa paremmuusjärjestykseen. Ne ovat kaikki upeita omalla tavallaan. Esittelen tässä lyhyesti kolme Suomen paikkaa, jotka ovat itselleni tärkeimpiä ja merkittävimpiä. 1. Hämeenlinna Hämeenlinna on kotikaupunkini ja siksi merkittävä paikka minulle. Hämeenlinnasta on Helsinkiin, Suomen pääkaupunkiin, matkaa noin 100 kilometriä. Hämeenlinnan luontokohteista sydäntäni lähellä on erityisesti Aulanko. Aulangon metsä on lähimetsäni, ja olen viettänyt siellä paljon aikaa. Osa Aulangon metsästä on luonnonsuojelualuetta, ja Aulangolla sijaitsee myös 1800-1900 -lukujen vaihteessa rakennettu puistometsä paviljonkeineen, erikoisine puulajeineen ja teko- lampineen. Pidänkin Aulangosta juuri sen monipuolisuuden takia. Siellä on lehti- ja havupuuvaltaisempia alueita, puistomaisempia ja luonnontilaisempia alueita, satumaisia sammalpeitteisiä metsiköitä, rakennettua ympäristöä sekä hyviä ulkoilupolkuja. Minua kiehtoo myös Aulangon alueen kulttuurihistoria juuri puistometsän sekä esimerkiksi Hämeenlinnassa syntyneen Jean Sibeliuksen ansiosta. Parasta Aulangolla on kuitenkin metsä. Metsä, jossa voi rauhassa kul- jeskella ja ajatella. Aulangolla on mielestäni hyvä olla, siellä voi rauhoittua ja rentoutua stressaavampinakin aikoina. Aulanko saa mieli- kuvituksen lentoon, ja sinne liittyy minulla monia mukavia muistoja. Aulanko on minulle sellainen metsä, jota metsästä puhuttaessa en- simmäisenä ajattelen. Vaikka olen kulkenut Aulangolla koko ikäni, koen kuitenkin löytä- neeni sen kunnolla vasta nyt korona-aikana. Kun koulu, harrastukset ja kaikki muu elämä alkoivat pyöriä vain kotona, pakotti se lähte- mään ulos. Etsimään tilaa hengittää. Olen viime aikoina kuljeskellut Aulangolla usein, ja tuntuu, että sieltä löytää aina jotain uutta. Mie- lestäni Aulanko on ainutlaatuinen paikka Suomessa ja oikea aarre aivan lähellä kotia.
Luonto Kristiinankaupungissa on mie- lestäni hienoa, erilaista kuin esimerkiksi Hämeenlinnassa. Ympäristö on karumpi, tasaisempi ja kallioisempi. Kristiinan- kaupungissa kasvaa paljon kuusia, mäntyjä ja katajia, sekä esimerkiksi tyrni- pensaita. Mielestäni ympäristö on siellä jotenkin eri sävyinen, merellisempi. Me- ren ansiosta myös alueen linnusto on hyvin monipuolinen, ja esimerkiksi uljaita merikotkia näkee usein. Kaikkein merkittävin asia Kristiinankau- pungissa minulle on meri, Pohjanlahti. Olen nähnyt sen sekä kesällä, syksyllä että talvella, ja joka kerta siinä on mielestäni jotain yhtä vaikuttavaa. Meren tuoksu, aavan kohina ja merituuli kuuluvat erottamattomasti minun rannikkoympäris- tööni. Rakastan ennen kaikkea sellaista maisemaa, joka maaliskuussa ottamassa- ni kuvassakin näkyy. Silmänkantamattomiin vain vettä ja taivasta. Meren voima on vaikuttava, ja se saa minut tuntemaan itseni vain pieneksi ihmiseksi, pieneksi osaksi tätä suurta maailmaa. Kristiinankaupunki on tullut minulle tutuksi mökkipaikka- kuntana. Se sijaitsee Suomen länsirannikolla, noin 100 kilometrin ajomatkan päässä Vaasasta etelään. Kristiinankau- pungissa mielenkiintoista on mielestäni kaksikielisyys: siellä puhutaan sekä suomea että ruotsia. Toisin kuin esimerkiksi kotikaupungissani Hämeenlinnassa, siellä ruotsi on osa arkielämää, ei vain jokin pakollinen kouluaine. Ruotsin kieli on läsnä lähes kaikkialla. Koen tämän tuovan minulle perspektiiviä siihen, miksi koulussa opiskellaan ruotsia. Se antaa merki- tyksen maamme toiselle viralliselle kielelle. Aulanko on hieno kaikkina vuodenaikoina, mutta pidän siitä kaikista eniten syksyllä ruskan aikaan. Silloin lehtipuut loistavat kauniisti keltaisen ja punaisen eri sävyissä, ja vaikka kasvit kuihtuvatkin, on syksyisessä metsässä silti mielestäni jotakin kaunista. Syksyiseen Aulankoon liittyy mielessäni myös vahva muisto eräästä lapsuuden retkestä, jonka teimme yhtenä kauniina ja kirpeänä syysaamuna ollessani pieni. Teimme lyhyen kävelyretken metsään äitini ja pikkuveljeni kanssa, ja meillä oli eväät mukana. Muistan, kuinka aurinko paistoi ja sormiani nipisteli kylmyydestä. Jostain syystä tämä retki painui vahvasti mieleeni ja vaikuttaa yhä edelleen siihen, miten näen ja koen Aulangon erityisesti syksyisin. Siksi olenkin valinnut tähän Aulangolta lokakuussa ottamani kuvan, jossa näkyy Lusikkaniemen kansallismaisema. 2. Kristiinankaupunki 3. Ilomantsi Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, haluan vielä mainita toisen mökkikuntani. Ilomantsi on Suomen itäi- sin kunta, ja siellä sijaitsee myös koko manner-EU:n itäisin piste. Itärajan läheisyys ja läsnäolo sekä sotahistorian konkreettisuus luovat Ilomantsiin mielestäni aivan oman tunnelmansa. Ilomantsin luonto on mielestäni eri- tyisen hienoa. Ilomantsin alueelle ulottuu kaksi kansallispuistoa, Pat- vinsuo ja Petkeljärvi, joiden upea luonto on aivan omaa luokkaansa. Ilomantsissa pidän siitä, että siellä voi kirjaimellisesti olla keskellä met- sää, aivan rauhassa. Ketään muuta ei välttämättä kulje vastaan. Pidänkin Ilomantsissa erityisesti ihmisten vähyydestä. Ilomantsissa on myös mo- nia hyviä marjastuspaikkoja, ja mielestäni loppukesästä onkin mukavaa lähteä metsään keräämään marjoja, hyttysistä huolimatta. Lisäksi Ilo- mantsissa on runsaasti vesistöjä sekä soita. Ilomantsin suot ovat ne, jotka mielessäni näen, kun ajattelen suota.
Teksti ja kuvat: Venla Eerola Taitto: Pihla Leppänen Lähteet: https://mmm.fi/metsat/suomen-metsavarat (Suomen metsien määrä prosentteina ja koko Euroopan mittakaavassa) https://www.maanmittauslaitos.fi/ajankohtaista/suomi-57-000-168-000-jarven-maa (Suomen järvien lukumäärä) https://www.tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_alue.html (Suomen pituus ja leveys) https://www.hameenlinna.fi/matkailu-ja-tapahtumat/kohteita/aulanko/ (Aulankoon liit- tyvät vuosiluvut) Lisäksi rakastan Ilomantsissa erityisesti vaaroja. Ne tuovat maisemaan oman lisänsä, ja niitä katsellessani tunnen usein haikeutta, josta tavallaan pidän. Äitini vanhemmat ovat luo- vutetun Karjalan evakkoja, ja Ilomantsi vaaroineen on minulle se paikka, jossa koen pääseväni kaikista lähimmäksi seutua, jossa juureni ovat. Ilomantsi edustaa minulle karjalaisuutta. Ilomantsissa olen viettänyt aikaa elämäni jokaisena kesänä. Siksi minulla onkin sieltä monia rakkaita muistoja, ja minusta on aina mukavaa mennä sinne uudelleen Mainitsemani paikat ovat vain esimerkkejä siitä, mitä Suo- mesta voi löytää. Koen olevani onnekas saadessani elää maassa, jossa ympäristöt ovat näin monipuolisia. Suomes- sa on myös neljä erilaista vuodenaikaa, joista jokaisella on omat hienot puolensa. Mielestäni ne ovat rikkaus. Maail- ma on täynnä upeita, kauniita, jylhiä, vaikuttavia ja lumoavia paikkoja. Mitkä paikat ovat sinulle kaikista tärkeimpiä omassa kotimaassasi?
Sukujuuret Suomessa Teksti: Elsa Tahiri Kuvat: haastateltavan kotialbumi Taitto: Liisa Keinonen
Lukiomme yhdysvaltalaisessa yh- teistyöyliopistossa opiskeleva Jen Porter on ollut halukas kertomaan meille opiskeluelämästään ja tarkemmin suomen kielen opiskelusta ja käytöstä. Olen opiskellut Jenin kanssa muutamilla yhteisillä suomenkielisillä etäoppitunneilla tämän lukuvuoden aikana ja olemme oppineet tunte- maan toisemme sitä kautta. Jen Porter on opiskelija Indianan yliopistossa. Hän opiskelee suomen kieltä ja kulttuuria sekä kirjallisuuden kääntämistä pääosin suomesta englantiin. Viron kielen opiskelu kuuluu myös hänen suunnitelmiinsa, ja hän onkin jo aloittanut sen. Jenin perheeseen kuuluvat aviomies ja kolme kouluikäistä lasta. Vapaa-ajallaan hän tykkää leipoa, matkustaa, liikkua paljon ja varsinkin lasketella, kun on kerran Coloradossa. Jen on syntynyt Kaliforniassa, mutta asunut kuitenkin lapsuudestaan asti Coloradossa. Hän on asunut myös Seattlessa ja Espoossa. Suomeen hänet yhdistävät noin 100 vuotta vanhat sukujuuret. Tämän takia hän onkin ollut kiinnostunut suomen kie- lestä ja kulttuurista. Suomen kielen opiskelun alkumotiivina oli myös hä- nen isänsä toivomus siitä, että hänen lapsensa puhuisivat suomea. Suomen kieli on hänen mielestään kiinnostava siksi, ettei kukaan muu osaa sitä ja se on niin omituinen kieli. Hän on ollut Suomessa vaihto-opiskelijana ja hän halusi kommunikoida Suomessa suo- meksi. Minnesotassa järjestetään suomenkielinen leiri, jonka tarkoituksena on auttaa ihmisiä, jotka haluavat opiskella suomea. Hänkin on viettänyt aikaa tällaisella leirillä suomea oppimassa. Suomen kielessä on haasteensa, mutta Jen pystyy ilmaisemaan itseään ja ymmärtämään muita todella hyvin. Paras keino oppia on hänen mielestään kaikkien tuttu kaveri, lukemi- nen. Mielellään hän lukee ekokriittisiä kirjoja, jotka ovat suunnattu aikuisille tai nuorille, kuten romaanit Taivas ja Teemestarin kirja. Suomen opiskelusta Yhdysvalloissa tekee haastavaa se, ettei muita opiskelijoita ole paljon ja varsinkaan samanta- soisia. Jen sanookin, että opiskelu olisi vieläkin kivempaa, jos pystyisi jakamaan kokemuksiaan toisen samantasoisen opiskelijan kanssa. Jen käyttää suomen kieltä todella paljon. Se tekee hänestä vieläkin taitavamman suomen kielessä. Hän käyttää kieltä kirjojen kääntämisessä ja suomen kielen kursseilla, eli jopa päivittäin. Kirjallisuusalan agentit maksavat hänelle käännök- sistä, ja hän toimii freelancerina. Siinä työssä hän lukee suomenkielisiä kirjoja ja niiden pohjalta kirjoittaa englanniksi tekstiä, jossa kertoo lukemastaan kirjasta. Teksti ei kuitenkaan ole varsinainen käännös. Jen on nyt ollut sekä amerikkalaisen että suomalaisen kulttuurin ympäröimänä, joten hän pystyy kertomaan meille suurimmat erot niiden välillä,
Erilaisuuksia, joihin Jen on kiinnit- tänyt huomiota, ovat muun muassa nuorten aikainen itsenäistyminen Suomessa ja amerikkalaisten small talk, jota Suomessa kohtaa harvoin. Yhdysvalloissa on tapana hymyillä jopa tuntemattomille ja puhua heille esimerkiksi busseissa. Jen myös mai- nitsi, kuinka huonosti bussit kulkevat Coloradossa ja kuinka paljon kävele- minen paikasta toiseen kestää. Jenin mielestä on kivaa, että Suomessa voi kävellä koska tahansa, eikä sitä tarvitse miettiä sen pidemmälle. Jen on kiinnittänyt huomiota myös suomalaisten nuorten vapauteen käyttää kirosanoja, ja hänen mielestään se on paljon normaalimpaa kuin hänen kotimaassaan. Yhdysvalloissa kirosa- noja käytetään vain kaveriporukan kanssa eikä koskaan esimerkiksi van- hemman ihmisen paikalla ollessaan. Jenin on tarkoitus kääntää lisää kir- joja, ja hän on jo hakenut mentoriohjelmaan, josta hän saisi apua prosessin etenemisessä. Mentorilla olisi sama äidinkieli kuin hänellä, mikä tekisi yhteistyöstä helpompaa. Jen vieraili Suomessa tänä talvena. Hän tuli Suomeen Finnish Literature Exchange -koulutukseen, joka oli tarkoitettu kääntäjille, jotka kääntävät kirjallisuutta suomesta muihin kieliin. Osallistujat kävivät Tampereen lastenkirjallisuuden instituutissa, jossa insti- tuutin johtaja puhui heille lastenkirjallisuudesta. Marisha Rasi-Koskinen kertoi myös kirjoistaan lisätietoja, sillä koulutukseen osallistuneet olivat kääntäneet hänen kirjojansa ennen matkalle lähtöä. Matkan aikana Jen sai mahdollisuuden vierailla vanhan isäntäperheensä luona ja tavata vanhoja kavereitaan vaihtovuoden ajalta. Jen tykkää Suomessa olemisesta todella paljon ja nauttii siitä, kuinka tavallista meillä Suomessa on kä- veleminen paikasta toiseen, sillä Yhdysvalloissa se ei ole läheskään niin yleistä. Jen toivottaa yliopisto-opintoja aloit- taville tsemppiä ja korostaa kielten opiskelun merkitystä. Kielet ovat tärkeä keino kommunikoida, ja on yleissivistystä osata monia eri kieliä edes vähän. Muistutus vielä siitä, että elämässä ei ole koskaan myöhäistä vaihtaa alaa, ja on normaalia, että on epävarma opiskelupaikan suhteen. Vaikka olisi valinnut jo alansa, ei voi kos- kaan tietää, minne elämä meidät vie.
karvainen kaverimme Kaurialan lukion Unto on 1-vuotias tiibetinspanieli. Tiibetinspanieli on vuoristokoira, eikä rotua ole jalostettu. Unto itse on hieman rodun tyypillistä kokoa suurempi, mutta silti hyvin aktiivinen ja urheilullinen. Unto on utelias, leikkisä ja rakastaa lunta yli kaiken. Palloleikit, luut ja possunkorvat kuuluvat Unton suosikkeihin. Lukiokoira Unton voit tavata koululla päättöviikon aamuina koulun kirjastotilassa sekä joillakin oppitunneilla – erityisesti luovan työskentelyn tunneilla, joilla voi vapaasti olla luokan ulkopuolellakin. Fun fact: Kostealla säällä Unton korvakarvat kihartuvat. Teksti: Liisa Keinonen ja Enni Kenetti Kuva Enni Kenetti Taitto: Milja Saarikko Taustan kuva: Eini Perhola
flippingbook.comRkJQdWJsaXNoZXIy MzQ2NzUw